28. toukokuuta 2018

Minipuutarha tuulimyllyllä


Uudistin äidilleni syksyllä 2015 tekemäni minipuutarhan. Ruukku säilyi samana, mutta kasvit ja somisteet vaihtuivat. Lisäksi puutarhan tyyli muuttui salaisesta puutarhanurkkauksesta pieneksi 'tuulipuistoksi'. Tuulimyllyn löysin Lidlistä ja siinä on myös hämäräkytkimellä toimiva aurinkokennovalo.

Tuulimylly muistuttaa minusta kyllä enemmän majakkaa kuin tuulimyllyä, joten mielessäni maisemasta muotoutui suht karu ja kivikkoinen merenrantamaisema kallioineen ja heinätupsuineen.


Havuksi löytyi omista kätköistä viime syksyn aleostos eli pieni (kulta?)tuija. Tuijan vieressä on minulle uusi tuttavuus, korukurjennokka Erodium variable 'Bishop's Form', mikä ei taida olla meillä kovikaan talvenkestävä edes maahan istutettuna. Toinen minulle outo kasvi on pääskynkukka Pritzelago alpina. Tutumpia sen sijaan ovat toisesta minipuutarharuukusta nappaamani rantalaukkaneilikka Armeria maritima 'Splendens' ja ajuruohot (Thymus).


Ison kiven (kallion) kupeessa kasvaa myös muutama toisessa minipuutarhassa talvehtinut hopearikon alku (Saxifraga paniculata), Tuulimyllyn takana on tupsu polkuhaarikkoa (Sagina subulata) mikä saisi levitä kivien väliin rikkaruohomaisesti. Tuulimyllylle johtaa pienista litteistä koristekivistä tehty polku.



Mielenkiinnolla seuraan miten kasvit kasvavat kesän edetessä. Seuraavaksi täytyisi tehdä uusi minipuutarha omaankin ruukkuun. Suunnitelma muhii päässä ja puutarhasta tulee tunnelmaltaan ihan erilainen kuin tästä.

12. toukokuuta 2018

Hanhipuiston kevättä


Perjantaiaamuna oli kolme varttia luppoaikaa, joten pakkasin autoon aamupalaleivän lisäksi kameran. Ajattelin käydä katsastamassa Hanhipuiston kevättä.

Hanhipuistohan sijaitsee Porissa, kävelymatkan päässä keskustasta, Kirjurinluodon vieressä. Puistossa esitellään tällä seudulla viihtyviä puu- ja ruohovartisia kasveja.







Tässä ison tammen alla olevalla penkillä söin evääni ja katselin erään cityrusakon aamutoimia.


Sipulikukkia olisi voinut mielestäni olla paljon enemmänkin ja olisi kiva ollut nähdä niidenkin nimet. Tämä pinkki lienee joku kasvitieteellinen tulppaani,




Vaahtera oli jo kukassa ja kuhisi pörräisiä. Liuskalehtilehmuksen silmut olivat vielä supussa.



Lehtikuusen heleänvihreys muistutti taas minua, että tällainen ihanuus täytyy johonkin mahduttaa. Meillä oli lehtikuusi, mutta yhtenä keväänä se vain kuukahti tehtyään lehdet. Epäilen, että syynä oli liian märkä ja savinen kasvupaikka.

Lampeakin tarkastelin "lampisilmällä"..




Kompostipuutarhassa täytyy poiketa uudestaan, nyt oli vielä portti kiinni.




Uusin puistonosa lienee tämä Lahopuutarha Polsanluodon sillan kupeessa.





Sitten olikin jo kiire päivän puuhien pariin. Täytyy käydä uudemman kerran viimeistään kun pionien kukinta alkaa. Viime kesänä myöhästyin. Napsitaan silloin lisää kuvia. Mukavaa viikonloppua!


3. toukokuuta 2018

Valmis Kalevala -peitto


Vihdoinkin. Kalevala -peittoni on viimein pingoitettu ja päätelty. Kokoa peitolle tuli pingoituksen jälkeen 130 x 185cm. Ja painoa peitolla on pääteltynä 1420 grammaa. Langankulutus luonnollisesti hieman suurempi. Lankana Novitan 7-veljestä ja Nalle luonnonvalkoisena.


Peiton pingoitus venyi ja venyi, kun odotin sopivan pitkää viikonloppua kun olen yksin kotona ja voin heittää parisängyn petauspatjan muutamaksi päiväksi sivuun. Liotin peittoa vedessä puolisen tuntia ja annoin sen kuivahtaa froteepyyhkeiden sisällä varmaan liian vähän aikaa, sillä peiton kuivuminen pingoitettuna kesti ja kesti. Viimeiseksi yöksi heitin jo päälle petarin, joten peitto tuli samalla prässättyäkin. Tulihan se muutenkin koenukuttua..


Erittäin mukava projekti. Parasta tässä oli yhteinen ja yhtäaikainen tekeminen. Matkan varrella opin myös monta uutta virkkaussilmukkaa.

Mikäli törmäät tähän Kalevala -peitto projektiin ensimmäistä kertaa, niin kyseessä oli Suomen itsenäisyyden 100 vuotisjuhlaprojekti, mihin useat suunnittelijat tekivät ruutujen virkkausmalleja ja yhdistämisohjeet. Lisäksi tarvittiin runsaasti vapaaehtoisia, jotka testasivat mallit, ennen niiden julkaisua. Sanallisten ohjeiden lisäksi jokaisesta ruudusta ja yhdistämisestä löytyy myös YouTube -video, mikä oli itsellekin tarpeellinen lisäapu useamman ruudun kanssa. Ja jos ei vieläkään mennyt perille, niin viimeistään Facebookin tukiryhmän kautta ongelmatilanteet ratkesivat.

Tarkemmat tiedot malleista ja lankasuosituksista sekä linkit ohjeisiin löydät Arteenin Kalevala CAL info -sivuilta.


Tekisinkö toisen? Kyllä voisin tehdä. Itse asiassa aloitinkin toista peittoa, mistä piti tulla minikokoinen valkoinen peitto vauvalle. Ranteet eivät vain sillä hetkellä tykänneet ideasta yhtään ja toinen peitto on yhä alkutekijöissään. Kenties tulevana syksynä olisi uuden peiton aika? Ja josko silloin uskaltautuisi jo tekemään värillisen? Väreissä moni ruutu vasta oikein herää henkiin. Metsä -mallista nappaisin heti mukaan upean keltaisen, oranssin ja vihreän. Yhdistämisen tekisin kuitenkin sinisen sijaan ehkä tummanharmaalla.



Suosikkipaloja oli useita. Aluksi olin tykästynyt pitsimäisiin paloihin, mutta pingoituksen jälkeen  tiivimmät palat tuntuvat mukavemmilta peittoa käsitellessä. Itse asiassa tykkäsin langan tunnusta enemmän ennen pingoitusta. Ja kyllähän se peitto pingoituksessa myös oikeasti oheni samalla kun venyi. Voi olla, että en pingoita peittoa pesun jälkeen uudestaan. Nyt torstai-ilta pimenee ja sade piiskaa ikkunaa, joten on oikein sopiva aika testata peittoa ja käpertyä sen kanssa puutarhalehden pariin. Mukavaa toukokuun alkua!


Valtavan iso kiitos kaikille suunnittelijoille sekä muille projektissa mukana olleille ♡