torstai 16. marraskuuta 2017

Marraskuun puolivälissä


Kalevala peittoprojektista on julkaistu viimeisetkin palaohjeet. Kaikki 24 palaa on nyt virkattuna ja muutama ylimääräinenkin väärän värisenä. Bonuspaloja en tähän peittoon näillä näkymin tee, vaikka Sormet sormien lomahan olisi kyllä kaunis pala. Katsotaan nyt. Josko viikonloppuna pääsisi jo kokeilemaan Väinämöistä (yhdistämis -ohje) Nalle langan kanssa. Sitä ennen täytyy vain päättää palojen järjestys.


Eilen keskiviikkona, marraskuun 15 päivä, saimme nauttia ihanasta valosta ja auringonpaisteesta edes muutamia tunteja. Kuljeskelin pihalla ja mittailin tekemättömiä hommia sekä kaavailin uusia. Siivottavaa pihalla riittää vieläkin. Aina löytyy joku työkalu tai pari, tai tyhjä istutusruukku jostain puskasta. Tästäkin kuvasta silmä bongaa heti vesivanerin palasen, minkä oli muksujen fillarointihyppyrinä, eikä tuo punainen jatkojohtokelakaan mikään kukkapenkin kaunistus ole.


Pihatyölista on kyllä melko loputon, eikä tällä hajamielisellä luonteella juurikaan hommat vähene. Eilenkin lähdin laittamaan yhtä jatkojohtoa seinään, että saisin verstaalle valot ja päädyin siivoamaan pihavajaa hämärään tuloon asti. Hyvä sekin, mutta se ensin ajateltu homma jäi tekemättä. Josko tänään sitten risujen kimppuun ellei muuta matkalla ilmene. 

Kasvihuoneessa on vielä jotain vihreääkin. Ruotiselleri ja kehäkukat nojailevat toisiinsa. Kovin heiveröiseksi nuo itsekasvatetut sellerit parvekelaatikossa jäivät, mutta maku on kyllä kohdallaan.


Näiden laastipaljujen käyttöä viljelytarkoituksessa olen miettinyt monta kertaa. Olisivat juuri passelin kokoisia pieneen kasvihuoneeseen ja helppoja liikutella sekä tyhjentää, mutta kuinkakohan myrkyllisiä nuo ovat? Liukeneeko muovista jotain kosteaan kasvualustaan? Näitä minula on siis kasvihuoneen peräseinällä 3 kappaletta ja näiden lisäksi sivuseinustoilla olevat tomaatit kasvavat yksittäisissä ämpäreissä. Osa niistäkin on mustia 12 litran laastiämpäreitä. Täytyisi varmaan ensi kevääksi miettiä parempi ratkaisu.


Salvia ja timjami pääsivät taas talveksi sateensuojaan vanhaan tomaattimultaan. Tätä kivaa punalehtistä apilaa otin aiemmin syksyllä pistokkaina purkkeihin ja siirsin myös uuteen perennapenkkiin kasvamaan. Nämä purkit kiikutan joko kellariin tai autotalliin isompien pakkasten tultua.


Kasvihuoneessa majaillut riippaverbena yritti vielä sitkeästi kukkia vaikka hyppiminen ja muu hoito on jäänyt tekemättä jo kuukausia. Päätin antaa sille mahdollisuuden. Leikkasin varret ja yritin nyppiä kaikki homeiset lehdet pois. Tämä majailee nyt plussakelit kasvihuoneessa/kuistilla ja jatkaa siitä matkaansa kellariin. Keväällä näen kannattiko.


Kuistilla majailee muitakin kesäkukkia. Tämä neilikkakin kukkii vielä ihan mukavasti. Jokohan ensi keväänä uskon, että ei juurikaan kannata esikasvattaa ilman asianmukaisia olosuhteita edes härmesalvioita, ellei halua ajoittaa vaatimatonta kukintaa syyskuulle 😉 


Viime viikolla kävin läpi kotitien ojanreunaa (sähköyhtiö tulee louhimaan johtoja maahan) ja pelastin sieltä pieniä ja vähän isompiakin kuusentaimia sekä sammalta. Suurin osa on moneen kertaan niitettyä kuusta ja tulee pätkittyä havukranssimateriaaliksi, mutta tällainen supersöpö kuusentaimi oli ihan pakko ruukuttaa. Mukavaa loppuviikkoa!

torstai 9. marraskuuta 2017

Pelargonejani osa 2


Marraskuun harmaudessa on mukava katsella kesäkuvia. Pääasiassa viime kesänä tuli kuvailtua kännykällä, missä ei ole kovin hyvä kamera. Ulkokuvat vielä jotenkin onnistuvat, mutta sisäkuvista tahtoo tulla mössöä. Omppuluuria suosittelevat, mutta minunlaiseni rähmäkäpälän ei kannata paria sataa enempää luuriin sijoittaa, kun tavarat tahtovat tippua joskus itsestään käsistä ;)

Yläkuvassa on edellisessä pelargonipostauksessa kuvailemani pelargonit kesäkuvassa kodinhoitohuoneen tuplattomalla ikkunalla. Vasemmalta lukien ovat Selma från Misterhult, Boniface Butterfly, Black Velvet, First Yellow (mitä ei enää valitettavasti ole) ja Mrs. Pollock.


Kuukkeloin ja vertailin kuvia ja ihmettelemäni Porin toisilta Pelargonipäiviltä ostamani Selma on siis mitä ilmeisemmin koko nimeltään Selma från Misterhult. Olisi kyllä kiva jos taimikasvattajat jaksaivat kirjoittaa lappuihin koko nimen, eikä vain osaa siitä. Varsinkin kun on olemassa toinenkin Selma niminen pelargoni.

Edellisessä postauksessa lupasin myös kuvan kooltaan piskuisen munankuoripelargoni Avenida Mosaic Purplen kukista. Etsin tästäkin hieman lisätietoa ja tämä näyttäisi tulleen markkinoille vuonna 2003 (Fischer) ja on lajikekuvauksenkin mukaan kompakti pelargoni. On myös self clearing eli ts kukkien terälehdet tippuvat itsestään, mistä en oikein tiedä onko se hyvä vai huono asia. Mieluummin ehkä naksauttelen kukkavarret itse lakastuneina irti kuin keräilen terälehtiä pöytätasolta, mutta kaipa näille kaunokaisille pienen roskastamisenkin suo.


Tämä kirjavalehtinen on ostettu Kokemäeltä koulun myymälästä ja lajike on mitä todennäköisimmin Bollnäs.


Pelargoneja minulla on toki ennenkin ollut, mutta lähinnä vain keväällä puutarhamyymälästä ostettuja nimettömiä ihanuuksia, mitä olen suhteellisen huonolla prosentilla saanut talvetettua joko kellarissa tai keittiön ikkunalla. Mutta kun tuli autoiltua pari vuotta Porista Kokemäelle puutarhakouluun intohimoisen pelargoniharrastajan kanssa, niin kai tästä innostuksesta ainakin osaltaan voin Aulia "syyttää" ;)

Kokemäeltä on tämäkin peräisin myös tämä leiskuvanpunainen Fireworks Scarlet.


Prisman kesäpihan "erikoispelargonien" poistokorista löysin syksyllä kolme kiinnostavaa, joista yhden olen ainakin tunnistavinani lehtien ja kukkien perusteella Emma från Bengtsboksi (ei ao kuvassa), mutta mitähän nämä kaksi muuta kuvassa näkyvää voisivat olla? Tulinkohan ostaneeksi Bornholmista tuplan (tuo oikeanpuoleinen), kun kukissa on kovasti samaa näköä ja lehdessä olen havaitsevani hentoa kuviota. En valitettavasti huomannut tehdä vertailua tämän pinkin ja Selma från Misterhultin kanssa, että ovatko nämäkin samat. Mielestäni tämän pinkki on kyllä vielä voimakkaampi kuin tuon Selman.


Vasemmanpuoleinen on kunnon pinkki, hieman ruusunnuppumainen kukinnoltaan, mutta ei kuitenkaan niin tiivis. Selvitystyö näiden suhteen jatkuu. Olisi kyllä kiva, jos myyjille edes kerrottaisiin mitä lajikkeita myyntiin tulee, jos ei niitä sen ihmeemmin ole laputettu. Pääsisi edes vähän haarukoimaan lajikkeita.


Huvimajan pelargonit viettävät talvea nyt autotallin ikkunalla. Kävin eilen antamassa näille luraukset merilevävettä ja karistelemassa kuivuneet lehdet ja nuput pois. Näitä en leikkaa, kuin vasta keväällä pistokkaiksi, koska mahtuvat tuohon hyllyjen väliin ihan hyvin. Hieman ovat kärsineen näköisiä, mutta toivottavasti jaksavat sinnitellä kevääseen. Ikkunatkin voisi näemmä käydä pesemässä, niin tulisi se vähäkin valo paremmin perille.


Vasemmalta lähtien hyllyllä majailevat: Bollnäs, Tango 'Velvet Red', Emma från Bengtsbo?, joku nimetön, toinen Bollnäs, joku englantilainen roskispelastus, pinkki tuntematon ja Fireworks Scarlet.

Kellarissakin kävin tänään kurkistamassa tilanteen ja siellä oltiin vielä kovin vihreitä. Niin pelargonit, kuin myös syyssyrikkä kuin jättiverbenakin. Eivät olleet vielä yhtään kellastuttaneet lehtiään. Liekö kellarissa liian lämmintä? Pimeä siellä kyllä on. Lämpötilaan onkin sitten hieman vaikeampi vaikuttaa, kun kyseessä on talon alla oleva pikkuinen koppero.

Mukavia säitä on kyllä lämpötilojen suhteen pidellyt, kun lasikuistilla majailevat tuoksupelargonit ovat kahta pakkasyötä lukuunottamatta voineet olla siellä. Keskellä oleva Dr.Westerlund on kovin hentoinen hujoppi, kun se jäi keväällä leikkaamatta ja laittamatta uusiin multiin. En uskaltanut leikata, kun se meni niin huonoon kuntoon viime talven aikana. Yhden ison tuoksupelargonin (Attair de Rose) menin viime syksynä kynimään, kun alkoi ärsyttämään sen metrinen roikkuva kasvusto ja sille kävikin sitten erittäin huonosti. Nyt ei kynitä, ellei suorastaan kaatuilemaan aleta. Keväällä sitten vasta. Ja tästä on onneksi ainakin yksi pistokas varalla.


Tohtorin oikealla puolella on kaiketi Robert's Lemon Rose ja vasemmalla puolella Kokemäen koululta ostettu appelsiinin tuoksuinen tuoksupelargoni, minkä nimi voisi olla Orange Fizz. Selvinnee kun  tuo joskus kukkii. Nämä ovat majailleet tässä lasikuistilla koko kesän, mutta valoa tässä on isoista ikkunoista huolimatta kesälläkin aika rajallisesti, sillä kuisti on kohti luodetta ja aurinko paistaa puiden takaa 11-12 asti.

Nyt pelargoneiden parista ihan muihin puuhiin. Eilen jo hieman aloittelin ja kärräsin huvimajan pöydälle havuja, sammalta sun muuta. Josko tänään saisi jo jotain tehtyäkin? Eilen oli näin upea auringonvalo ja nyt on niin pimeää, että valot on pakko laittaa päälle.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

KalevalaCAL tilannekatsaus


Loppusuoralla ollaan. Enää kaksi varsinaista peittopalaa Kalevala CALiin tulossa ja bonuspalat päälle. Yksihän on jo julkaistu, mutta se minulla on vielä tekemättä. Yllä on 14. pala, Marika Nordlingin suunnittelma Sammon taonta ja alla taas Taina Tauscin suunnittelema Marjatta eli 22. pala. Marjatta on yksivärisenäkin kuin koru tai reliefi, ja väreissä vielä hienompi.


Pohjan akan tein uudestaan ja sekin on mukana tässä kollaasissa. Yhdistämistä en ole vielä kokeillut, koska haluan ensin nähdä&tehdä kaikki palat ja sommitella järjestyksen vasta sitten. 


Ja laitetaan tähän nyt vielä vanha kollaasi myös. Värierot paloissa tulevat valaistuksesta ja kuvankäsittelystä. Lankana luonnonvalkoinen 7 Veljestä.


Osalle paloista olen tehnyt ohjeesta poikkeavan ulkokerroksen, jos on tullut kovasti erikokoinen kuin muista paloista. Ja mahdollisesti joudun tekemään myös Tuonelan joutsen palan uudestaan, koska keskuskuvio kiristelee hieman. Jännästi virkkauskäsialakin vaihtelee päivien välillä. Ja sanottava on myös, että käyttämäni langan laatu vaihtelee vielä enemmän. Viimeisin käyttämäni kerä (7 Veljestä) oli niin karkeaa, että pelkäsin sormien hankautuvan verille. Karkeuden lisäksi myös langan kierteisyys ja paksuus vaihtelee paljon, välillä lanka on paksumpaa kuin Isoveli ja välillä taas on ihan ohutta luirua. No, eiköhän tuon kanssa kuitenkin loppuun asti pärjätä, kun on kerran tähänkin asti jo päästy.

Tässä vielä tämän kuvauskerran assistentti Pippuri. Mukavaa päivänjatkoa Sinulle!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Yyterin lietteillä


Eilen sunnuntaina oli upea marraskuun päivä. Lämmintä 9 astetta, eikä juurikaan tuullut. Juuri sopiva päivä tutustua Yyteriniemen retkeilyreittiin. Sunnuntaikävelymme ulottui myös vähän matkaa Selkämeren kansallispuiston puolelle. 

Klikkaa juttu auki so kuvan alta, mikäli haluat nähdä lisää kuvia. Niitä on tässä postauksessa aika monta. Kuinkahan moni porilainen tietää, että meillä on näin hienoja luontokohteita ihan lähellä? Siis muutakin kuin Yyterin hiekkaranta. Kannattaa käydä tutustumassa.


perjantai 3. marraskuuta 2017

Lapastelua


Peittovirkkauksen lisäksi olen myös hieman neulonut. Ei mitään niin ihmeellistä, mutta tilauksesta ja tarpeeseen, rakkaudella neulottuja kädenlämmittimiä elämäni miehille (mies ja kolme poikaa) ja vielä yhdet lapaset pääsevät kohta puikoille, mutta niistä ei tule harmaat vaan sähkönsiniset. Jotain vaihtelua sentään tähän marraskuun harmauteen.


Muuten ihan peruslapaset, mutta peukalokiila erilainen kuin tähän asti tekemäni. Kyseessä on siis intialainen peukalokiila ja täytyy sanoa, että vaikka lapanen ilman kättä näyttää hieman vänkyräiseltä, niin käteen se istuu kuin valettu. Ohjeen löysin Novitan sivuilta. Lisäksi tämä kiila on erittäin helppo tehdä, kun lisäys tehdään aina samassa kohdassa.


Ensin tuli kylläkin tehtyä harjoituskappale, tai parikin, eli tuo ao kuvan vasemmanpuoleinen lapanen. Ja tietysti esikoinen huomasi liian ison koon vasta, kun molemmat olivat jo valmiina. Onneksi mieheni isoon käteen näistäkin tuli ihan passelit. 

Seuraavaan yritykseen pienensin puikkokokoa 3½mm -> 3mm ja muutin perus 2o2n -joustimen 1oikein kiertäen-1nurin -joustimeen. Nyt tuli sopivan kokoiset ja muutenkin siistimmän näköiset. Molemmissa on siis 44 silmukkaa, mutta puikkokoossa eroa ½ milliä.


Sitten vielä keskimmäisen pojan lapaset astetta tummemmalla harmaalla. Minulla on ostettuna tuollaista kivaa nauhaa, mistä olisi ollut kiva ommella pätkä lapaseen, mutta ne murkut.. -sainpa kuitenkin edes kuvan napattua nauhan kera.


Lapastelu jatkuu ainakin yksien peruslapasten ja sitten kenties rohkenen taas kokeilla kirjoneuleen tekemistä. Sitä ennen täytyy virkata peittoprojekti ajan tasalle. Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Pelargonejani osa 1


Heippa marraskuu! Ja heti perään ihmettely, että mihin se lokakuu katosi. Äkkiä meni. Plussakeliä on luvassa ja nämä silmäterät pääsivät takaisin kuistin ikkunalle. Nostelin nämä viimeiseksi eilen illalla keittiön lämpöön, sillä toissayönä en tuonut, vaan luotin, että lämpötila pysyy plussalla. Eipä olisi kannattanut, sillä tuossa hyllyn oikeassa laidassa oleva rahapuu nimittäin paleltui ja leikkasin sen tyngäksi, josko vielä heräisi henkiin. Hyllyn alla on kyllä keväällä taimikasvatusta varten seinään ruuvaamani pakkasvahti, mutta tuon alempana olevan hyllyn kanssa en uskalla sitä käyttää.

Samalla tarkastin näiden kunnon ja nyppäsin huonot lehdet pois. Hieman merilevävettäkin saivat. Ajattelin samalla ottaa muutaman kuvan muistoksi, jos sattuu kuitenkin talven aikana kato käymään, tai nimilappu tippumaan.


Tässä marraskuun hämäryydessä ei kyllä paljon kannattaisi sisällä kuvata mitään. Eikä ainakaan ilman jalustaa (mistä on edelleen hukassa se liitoskappale), mutta koittakaa kestää. Ensimmäisenä poseeraamaan pääsi Summer Rose Tina. Ja heti perään Bornholm.


Lehdestä alkaa verkkokuviointi häipymään kovaa vauhtia.




Yllä oleva kuikelo on Black Velvet ja annan sen kukkia kukkansa pois. Alla taas on ihmeen minikokoiseksi jäänyt Avenida Mosaic Purple. Täytyy keväällä vaihtaa erilainen kasvualusta ja katsoa kasvaako yhtään isommaksi. Koostaan huolimatta on silti kukkinut lähes itsensä kokoisella upealla kirjavalla kukinnolla.



Pahimman sulkasadon näistä pelakoista on kärsinyt Mrs. Pollock. Lehdissä ei juuri ole enää punaisuuttakaan havaittavissa.


Boniface Butterflyn lehtikuviointi on niinikään häipymässä valon puutteen takia. Tämä hujoppi tarvitsisi kyllä pidemmät tukikepit.



Näistä keittiön ja kuistin ikkunan väliä seilaavista pelargoneista viimeisimpänä on Selma, missä on pinkit kukat. Selmoja on kai kaksi erilaista ja tämä on se toinen, ei vaaleanpunainen. Päivitän tähän vielä kesäkuvan mikäli sellaisen löydän.


Tällaista tällä kertaa. Eli näillä pelargoneilla toistaiseksi kaikki hyvin. Toivottavasti sinullakin. Mukavaa marraskuuta!


Ps. Nyt vasta huomasin, että roikkuuhan tuossa katosta vielä yksi nimetön pelargoni, mitä en ole huomannut siirrellä. Voimalla kukkii ja kukkikoon, vaikka lehtiä alkaa olemaan aika vähän.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Valoa pimeään


Ensilumi on kohta muisto vain. Koko päivän on satanut ja mittarissa on lämpöä ollut päälle 4 astetta. On pimeää ja märkää. Perjantaina ja lauantaina on ovella käynyt keppostelijoitakin, vaikka virallinen päivä on kai tiistaina. En tietenkään ollut moisiin valmistautunut, mutta kai kolikolla karkkia saa itse ostettua, kun kauppaan pääsee.

Olen ihaillut Taito Shopin valohimmeleitä pitkään. Ainoa este hankinnalle on ollut hinta. Tänään eteen sattui kuitenkin kooltaan ehkä hieman pienempi, mutta huokeampi valohimmelisetti. Ja täytyihän se tietenkin heti kasata.


Pakkauksessa oli hyvät ohjeet pillien pujottelujärjestyksestä, mutta jossain kohtaa sovelsin kyllä hieman. Lisäksi katkaisin siiman kerran, kun se meni ihan solmuun. Hieman löysemmäksi olisi myös voinut himmelin sidokset jättää, sillä valojen ja koristeiden laitto kehikkoon oli hieman hankalaa, kun kulmat olivat niin tiukat. 


Settiin kuului myös nuo akryyliprismat, mitkä viimeistelvät himmelin mukavasti. Valosarja sopisi myös ulkokäyttöön, mutta tämä taisi löytää paikkansa makuuhuoneemme toiselta ikkunalta. Näkyyhän se siitä myös ulos. Ulkohimmeli voisi ehkä olla myös hieman isompi ja ledit isommat. Joka tapauksessa tykkään tästä paljon!

perjantai 27. lokakuuta 2017

Puutarhan satoa

Täällä on lumi maassa ja pikkupakkanen, mutta selailen kännyn ja kameran kuvia ja kirjaan tänne ylös hieman minkälainen oli kasvukauden 2017 sato omassa puutarhassa.

Pihamme ainoan vanhan (syötäviä) omenoita tuottavan omenapuun omenat keräsin 25.9. Vain muutama kasvoi niin korkealla, ettei tämän mainion apuvälineenkään kanssa sinne ylettänyt. Nämä omenat ovat hieman kirpakoita, mutta maukkaita ja mehukkaita ja hyviä myös piirakassa. Ampiaisistakaan ei tänä vuonna ollut mitään haittaa kerätessä ja omenat olivat puhtaita ja terveen oloisia.



Kuvassa kauden ensimmäistä omppupiirakkaa tai oikeastaan taivaallista omenatoscaa normaalina vehnäjauhoversiona ja gluteenittomana (Semper Fin Mixillä). Tämän loistavan reseptin löysin Belle Baie blogista ja hän puolestaan oli löytänyt sen ruotsalaisesta Hembakat ruokalehdestä ja reseptin takaa löytyy Tareq Taylorin anoppi. Kannattaa kokeilla, nam.


Kasvihuoneen nurkalla hieman liian varjossa kasvavan Sinikka luumu on vieläkin aika pieni, ja sato sen mukainen. Muiden luumujen kanssa kävi niin, etteivät meinanneet millään kypsyä ja kun olisi ollut hyvä aika poimia, niin satoi kolme päivää putkeen. Kun sade taukosi, yritin kerätä, mutta suurin osa tippui heinikkoon. Höh.. ensi vuonna uusi yritys, jonkun puun alle levitettävän pressun tai kankaan kanssa.


Huvituksen sato ei ollut ihan priimaa, omenat jäivät ihmeen pieniksi (mikä tietenkään ei ole mikään ihme, kun lannoitus on unohtunut) ja niissä oli hieman rupea. Ei kuitenkaan liiaksi. Haittana näissä on huono säilyvyys. Linnuille onneksi maistuu sitten nekin, mitä ei itse jaksettu poimia ja syödä.

Sekä Huvitus että enemmän satoa tuottavat nimettömät, juurivesoina mummolasta saadut, luumut kasvavat suuren koivun, kuusen ja raidan katveessa, joten puuston harvennusta kyllä tarvitaan, että saataisiin nämä hieman aikaisemmin kypsymään.



Oreganoa, mäkimeiramia ja lipstikkaa on myös kuivateltu talven varalle. Lipstikka kasvoi tänä vuonna hieman heikosti ja taimia oli muutenkin vähemmän, toissa talven kuukahtamisien takia. Sikkola kirsikka taas tuotti tänä vuonna huonosti kirsikoita ja kaikki vähät meni suoraan puusta suuhun, sekä ihmisten että lintujen.

Syysjuovikasta päästiin keräämään vasta lokakuun puolen välin jälkeen ja vieläkin puussa roikkuu omenoita. Nämä omenat ovat ihanan puhtaita, ei mitään vioituksia. Toivottavasti lumen ja pakkasen alle joutuneista saa vielä edes hilloa aikaiseksi.


Pensasmustikoista tuli normaali sato. Tänäkin vuonna unohdin, että piti yrittää lisätä sitä isomarjaisinta pensasmustikkaa. Lajikelappu on matkalla kadonnut, mutta on tosiaan ensimmäisiä Suomeen tulleita lajikkeita ja paleltui aina mummolassa (III(IV)-vyöhykkeellä), mistä pensas tänne muuttikin. Itsellä on vieressä Ainoa ja Alvaria, missä kummassakin on pienemmät ja mauttomammat marjat. Tämä iso myös kypsyy todella hitaasti ja nytkin puskaan jäi vihreitä marjoja. Pensas kyllä kasvaa suurien mäntyjen katveessa, joten siksi olisi mukava saada sitä lisättyä ja tehdä toinen viljelmä valoisampaan paikkaan.

Perunoita kasvatin kahdessa kauppakassissa, mihin taisin keväällä laittaa viisi pottua kumpaankin. Kasvualustaksi kasvuturvetta suoraan pussista. Aluksi kassit olivat kuistilla, mutta myöhemmin taivasalla. Ensimmäiset upeat ja virheettömät perunat keittelin 11.8. Kahdesta kassista tuli ehkä kolme viisihenkisen perheen peruna-satsia.



Omavaraisviljely oli tänä vuonna vähäistä opiskelujen takia. Ensi keväänä täytyy satsata enemmän ja saada vähintäänkin vajassa odottavat neljä lavakaulusta tehokäyttöön. Sitä ennen täytyisi vaan siirtää useampi angervopuska niiden aiotulta sijoituspaikalta pois. Mutta onhan tässä koko talvi aikaa suunnitella. Tai virkata, sillä tänäänhän on perjantai ja Kalevala peittoon on taas julkaistu uusi ruutuohje. Hyvää viikonloppua!