15. toukokuuta 2016

Kasvukauden 2016 pihapuuhat

Tässä vaiheessa kevättä on hyvä listata viime vuonna tekemättä jääneet ja suunnitellut uudet projektit ja pikkupuuhat.  Jos oikein viitseliäälle tuulelle heittäytyy, niin miksei jopa aikatauluttaisi niitä vähäsen tyyliin: tee keväällä, tee kesällä... Tietokoneen ruudulla se ainakin käy kätevästi. Tämäkin postaus on ollut luonnoksena jo maaliskuusta, joten tämäkin kaipasi jo päivitystä.


Oma listani näyttää tällä hetkellä tällaiselta. Tilanne tulee varmasti vielä muuttumaan.

Kevään puuhia
  • Leikkaa omenapuut ja kokeile varttamista. Varttamista vaille valmis
  • Korjaa kiinanlaikkuköynnöksen alla kompuroiva kaariportti. 
  • Leikkaa viime syksynä istutettu riippapihlaja ja kokeile varttaa jämiä omiin pihlajiin. Leikattu
  • Siisti kukkapenkit loppuun. Poista törröttäjät ja levitä kerros kompostia. Melkein valmis, ongelmana kompostin loppuminen.
  • Siirrä valeistutuksessa olevat paikoilleen, vähintäänkin päärynäpuu, lumipalloheisi sekä nuokkusyreeni. Vaatii ensin täyttömaata ja maanparannusta.
  • Siirrä seppelvarpuja kivimuurin reunalta huvimaja-rinteeseen. Kata alue sanomalehdillä ja lisää kuoriketta väliin. Puuha aloitettu. Vanhat varvut voisi leikata alas ja keksiä kesän aikana lisää siirtokohteita.
  • Korjaa tai poista kokonaan tuulen kaatama portti huvimajan vierestä. Leikkaa ja siirrä kelasköynnös toiseen paikkaan. Jos tilalle tulee uusi portti, istuta porttia kiertämään kärhöjä. Melkein valmis, kelasköynnös odottaa kaivajaa ja siirtopaikkaa
  • Kunnosta kasvihuone. Maalaa kehikko ja vaihda rikkinäisten kennolevyjen tilalle uudet. Melkein valmis, vain levyt puuttuvat.
  • Poista rinneangervot koristeomenapuun läheltä ja keskity tämä kesä taisteluun karhunkierron kanssa. Yksi kolmesta poistettu ja istutettu toisaalle juuristo rikoista perattuna.
  • Hahmottele yksivuotisten ryhmäkasvien kokeilu-alue heti kun lapio menee maahan. Poista nurmikko ja paranna maata kompostilla. Kalkitse ja peitä sanomalehdellä sekä kuorikkeella. Penkki hahmoteltu ja pintamaa kuorittu pois. Taimet koulimatta.




Alkukesän puuhia
  • Tee kokeilukasvimaa alapihalle lapiolla nurmikosta ruutuja rajaten. Ruutujen väliin leikkurin mentävät väli.
  • Perkaa, lannoita, viimeistele ja kata hostien alue.
  • Viimeistele nuotipaikka, levitä kasvien väliin sanomalehteä ja haketta. Tee loppuun kivikaaren ylin kerros joko sementin kanssa tai ilman. Hommaa nuotipaikalle iso ritilä,

Kesän puuhia
  • Funtsi kivikkomaan yläosaa, lisää havuja vai mitä? Poista ainakin rehoittava angervo alueelta.
  • Terassin kohtalo? Kattoa päälle vai mitä, kun käyttö huvimajan valmistumisen jälkeen niin vähäistä.
  • Aitan siivous, kenties poikien kesämajaksi?
  • Maalaa huvimajan seinät ja tee huvimajaan penkki. Sävymietintä aloitettu, kenties jotain vihertävää tai turkoosia keltaisen oven kaveriksi?
  • Keittiöremontti, tehtävä lämmityskauden ulkopuolella.
  • Huilatakin pitää muistaa! Niin ja käydä kasvihuoneessa aamukahvilla.


Alla olevaa kesäaamua ja kiireetöntä lomaa (heh...) odotellessa, täytyy nyt siirtyä sisältä sateeseen kesäkukan taimia koulimaan. Ongelma on vain se, mihin ne purkit tulevat mahtumaan jatkokasvatukseen, kun kasvihuoneesta puuttuvat seinät. Taidampa vallata kuistin, tai kaksi. Hmmm... ja onhan meillä muuten vielä kolmaskin, käyttämätön kuisti.

6. toukokuuta 2016

Kevätihmisen parasta aikaa


Kyllä kevät on ihmisen parasta aikaa. Mikäs on ihmisen ollessa kun joka päivälle riittää uutta löydettävää. Tänä keväänä tosin on ollut päinvastaisiakin löytöjä. Jouluruusu ei taaskaan selvinnyt meillä talvesta, eikä viime kesän ostoskaan, kirjava sorvarinpensas. En kuitenkaan kaiva tuota risukasaa heti ylös, josko jotain vielä juuresta nousisi.


Ehkä on ihan oma syy, kun en vaivautunut suojaamaan, mutta ihan tämän vieressä kuitenkin talvesta selvisi, (niin ikään suojaamatta, mutta keväällä hiukan varjostettu), hibatuija, mikä sekään ei kai ihan selvä tapaus II-vyöhykkeelläkään ole.


Viime kevään ostos murdeenia (lattari on hukassa, eikä kuukkelikaan tunne mitään murdeeniaa) ilahduttaa juuri nyt pienillä kukkanupuillaan. Noissa on jotain samaa kuin tutummissa vuorenkilven kukissa. Jos tunnistat niin kerrothan minullekin.



Myös viime kesänä saamani jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) aloittelee kohta keltaista kukintaansa ja metsästä siirtämäni valkovuokkokin heräilee. Tässä pihasyreenien edessä olevassa kaaripenkissä tutut luottokukkijat, lumikellot, krookukset ja kevättähdet, pistävät parastaan. Hetken päästä vuoron saa toivottavasti valkoinen särkynytsydän ja sen jälkeen mm. unelmatädykkeet ja poimulehdet. Penkki on pahasti rikkaruohottunut, ja pitäisi uudistaa, mutta näiden sipulikukkien takia ei millään viitsisi hommaan ryhtyä.


Pihakierroksilla ja hommissa on usein mukana nelijalkaisia ystäviä. Iines kisukin ihan tohkeissaan puski omenapuuta ja säntäsi perään kun jatkoin matkaani.


Onneksi on taas viikonloppu ja pääsee puuhastelemaan puutarhassa hiukan enemmän kuin arkena. Tänään ei vain työ(harjoittelu)n jälkeen jaksanut kuin tehdä pakolliset ostokset ja kastella kastelun tarpeessa olevat. Huomenna uusin voimin keväästä nauttimaan. Aurinkoista viikon vaihdetta!

31. maaliskuuta 2016

Puutarhahaaveita

Haaveilu on kivaa ja moni puutarhaihminen harrastaa sitäkin yhtä varmasti kuin nauttii käsiensä multaan upottamisesta. Haaveet kannattaa myös kirjata ylös, niin tietää tarkkaan mitä tulee tilanneeksi. Toiveistaan voi tehdä myös ns. aarrekartan.

Aarrekartta, ideakuvakollaasi tai toivelista kannattaa sijoittaa paikkaan mistä sitä tulee katsottua usein. Helpoimmin on varmaan toteutettavissa taustakuva tietokoneen ruudulle. Tai yhtä hyvin se voi tietenkin olla myös käynnistys/aloituskuva kännykkään.

Kirjailen omia puutarhaan liittyviä toiveita tähän blogipostaukseen ja toivottavasti ainakin osa niistä on jonain päivänä totta.

Kasvihuone


Kuva lainattu netistä täältä

Pihassamme on kyllä jo pieni kennomuovihuone, mutta haaveilen silti hieman rustiikkisemmasta lasihuoneesta, missä takaseinä olisi tiiltä (seinäkin on jo valmiina, jahka sen edestä purkaa 22 metrisen lahon navetan ensin pois). Lasejakin on jo kerättynä. Niin ja taustan tiiliseinään tuleva lavuaarikin on jo valmiina.

Tuonne laittaisin viiniköynnöksen ja tuolta olisi kulku seinän takana olevaan muodoltaan pyöreään risuverstaaseeni (vanha AIV-siilo). Siilon katto täytyy uusia ihan lähivuosina ja sen tilalle haaveilen ikkunatonta huvimajaa vai paviljonkiko se silloin on? Tiedetään, tiedetään, että huvimajankin olen jo saanut, mutta miksi haaskata hieno paikka pelkälle katolle kun yhtä hyvin siellä voisi olla kattoterassikin? Tai vaikka tähtitorni..

Kernaasti ottaisin tietenkin myös oikein ison kausikasvihuoneen, missä voisi kasvatella jo kenties jotain myytävääkin hieman suuremmassa mittapuussa.

Lampi


Pihalammesta olen haaveillut jo useamman vuoden ja pienten koekaivauksien jälkeen todennut, ettei sitä ilman kaivuria saa tehtyä. Tai tietenkin saa, mutta en tiedä valmistuisiko haaveideni lampi tässä elämässä. Lammen sijoituspaikalle taas ei saa helpolla isoa kaivuria vietyä, joten pieni pattitilannehan tämä nyt on, mutta lampihaave elää edelleen vahvana.

Lampi tulisi vanhalle, varjoisalle pellolle. Metsään sekä naapurin metsittyvään peltoon rajottuivaan pellon päähän, missä keväisin vesi on muutenkin lähes pinnassa. Kasvisiirtojakaan ei isommin tarvitse tehdä, vain raparperit ja muutama vadelma täytyy siirtää. Samalla voi harkita tarvitsemmeko todella 6 isoa raparperipuskaa. Tulevan lammen reunamilla kasvavan vanhan aronian ja pari erittäin ränsisynyttä mustaherukkaa voi uusia kokonaan ja toiseen paikkaan.

Tässä tökerö kuvankäsittely viime heinäkuussa otetun kuvan päälle. Lampi tulee siis tontin matalimpaan osaan, kuten kuvastakin näkyy. Tämä osa pihaa on tähän asti ollut esimerkiksi ruohonleikkuun osalta muutaman kerran kesässä -prioriteetillä. Vasemmassa reunassa oleva kivinen rinne on vielä luonnontilainen (lue: täynnä juolavehnää, vattua, tuomen- ja pihlajanvesaa jne) Taaempana rineessä kasvaa muutamia luumuja ja yksi omenapuu, näiden alusta on trimmattu pari kertaa kesässä. Ojan ja siis tulevan lammen reunaan siirsin kokeeksi kriikunan vesoja.


Lammesta tulisi savipohjainen, koska savea on riittämiin. Vesi lampeen tulisi toivottavasti läheiseltä suolta. Toivon, että mikäli lampi olisi riittävän iso ja syvä, niin siellä riittäisi kesälläkin vettä. Harmillisesti lampi tulee talosta ja autotallista katsoen niin etäälle, että katoille satavia sadevesiä sinne ei taida saada ohjattua.

Lammessa ei ole tarkoitus uida, kuin sammakoiden ja vesikirppujen. Ilmeeltään lampi olisi mahdollisimman luonnollinen ja muodoltaan jotakuinkin kuorellisen maapähkinän mallinen. Yritin etsiä netistä lampikuvia, mutta tähän hätään en löytänyt kuin muutaman sopivan kuvan. Esimerkiksi tämän kuvan Ylen sivuilta Anjan puiston lammesta, missä on tunnelmaa mitä haluan.


Ei kivireunoja, koska keskellä savista peltoa sellaisia harvemmin luonnossakaan on, mutta jokin jättimurikka lammessa voisi olla. Vaikka laiturin pidikkeeksi tai lintujen taukopaikaksi. Lampeen haluaisin kasvamaan lumpeita ja muitakin vesikasveja. Reunoille tietenkin keltakurjenmiekkaa, kirjosorsimoa, rantakukkaa ja rentukkaa nyt ainakin. Tähän tyyliin vaikka:


Pellolla kulkevat nytkin ojat, mitä pitkin mahdollinen tulvavesi ohjataa lammikosta pois. Eli pieni patokin siis tarvitaan vettä pidättämään.

Tässäpä pari isointa haavetta, pieniä onkin sitten paljon enemmän ja ne tahtovat tulla ja mennä eikä puolikaan muista ellei niitä kirjoita ylös. Haaveilla voi tietysti myös lämpimästä kesästä, mikä tänä vuonna tulee aikaisin eikä sisällä lainkaan hallaöitä. Lämpöä odotellessa jatkan taimikasvatusta ja pihan kevätsiivousta. Risukin vääntyy tilausten mukaan opiskelujen ohella.

15. maaliskuuta 2016

Kylvöjä


Sellerin kanta kasvaa ja tuoksuherne kylpee.



Toiset hyppäävät suoraan multaan ja toiset idätyslautan kautta.



Idätyslauttaa on kiittäminen siitäkin, että onnistuin kippaamaan lautallisen tomaatinsiemeniä kuistin kynnysmatolle ja vain yksi itänyt siemen liikkui/hukkui jonnekin. Tietysti se oli juuri se, mitä siementä oli vain 2. Muut pysyivät onneksi kiinni lautassa, eikä mitään isompaa vauriota tapahtunut. Eikä tullut sotkuakaan, toisin kuin jos olisin kipannut matolle multa-astian. Tämä konsti jää kyllä käyttöön.

Tämä pihvitomaatti sen sijaan on kylvetty jo tammikuussa. Ei tosin täällä kotona, vaan Kokemäen koulutilan kasvihuoneessa. Pakkohan näitä oli kompostikohtalolta muutama tänne askarteluhuoneen hämärään pelastaa.


Pihalla lunta on vielä melko paljon, mutta +7 asteinen kevätilma sulattelee sitä jo mukavasti. Aurinkoa kyllä kaivattaisiin, niin minä kuin alakuvan kirsikkatomaatit.


Tällä työpöydällä ei tällä hetkellä paljon käsitöitä tehdä. Laitoin pöydän päälle kevytpeitteen kaksinkertaisena ja rullasin reunat. Toivottavasti se pitää isoimmat lammikot pois lattialta.

Työpöydän viereinen jääkaappikin on osittain vallattu. Kylmäkäsittelen siellä muutamia jemmasta löytyneita perennansiemeniä ja kokeeksi yhtä sun toista kerättyä ja saatua.


Ensimmäiset mullanvaihdot sisäkukillekin on tehty ja vanhoja multia kippasin isoon ruukkuun narsissien alle. Kukittuaan menevät kuitenkin maahan ja laitan uutta multaa vasta kesäkukille. Tarkoitukseni oli/on kaivaa narsissien kaveriksi jostain lumen alta maahumalaa, mutta eipäs siitä veijarista ole vielä mitään havaintoa, vaikka kesällä tuntuu, ettei pihalla oikein muuta olekaan.

Jaahas, mitäs muuta vielä voisi kylvää? Osan kylvöistä, esimerkiksi samettikukat, jätän kyllä suosiolla huhtikuulle, mutta ohraa voisi vähän pääsiäiseksi vielä kylvää. Joko teillä ikkunalaudat ja sivupöydät pullistelevat purkkia ja purnukkaa? 

4. maaliskuuta 2016

Kompostihommia ja verstaan siivousta

Tervehdys taasen. Helmikuussa alussa pihalla oli jo näin keväistä, kunnes talvi teki paluun.



Ihan hyvä, että talvi tuli takaisin, niin saatiin hiihtokausi täällä lännessäkin avattua muuallakin kuin urheilukeskuksen tekolumella.

Perheen kera oleilun ja laiskottelun lisäksi hiihtolomaani on kuulunut mm. risuverstaan siivousta sekä kompostin tyhjäystä ja hoitoa. Kulunut talvi on ollut kompostoinnille suotuisa, eikä komposti ole jäätynyt lainkaan umpeen. Se vain jäi syksyllä tyhjäämättä ja hidastuneen pöhinän takia täyttyi liian aikaisin. Jouduin siis tarttumaan lapioon ja talikkoon ja siirtämään jo kompostoituneen massan varsinaisen kompostorin vieressä olevaan kylmäkompostoriin kypsymään.


Nyt, viikon päästä tyhjäyksestä, komposti toimii taas täydellä höyryllä. Hoksasin, että talvikompostoinnissa kannattaa hujauttaa biojätteen ja kuivikkeen sekaan vähän kanankakkaa ainakin silloin tällöin, niin johan lähtee pöhisemään.


Pienen mylläyksen ja kuivikkeen lisäyksen jälkeen kippasin päälle emaliämpärillisen uutta jätettä. Harmillisesti kuvassa näkyy esimerkiksi suht hyvä näköinen appelsiini, mutta kyllä se homeessa toiselta puolen oli. Seassa oli kokonainen kurkkukin, mikä otti nokkiinsa autossa vietetystä pakkasyöstä. Tasoittelin jätteet talikolla hieman tasaisemmaksi kerrokseksi, murskasin kananmunankuoria lisää ja lisäsin päälle risuhaketta sekä ripauksen kanankakkarakeita.


Sitten näkyykin viime päivien motkotukseni kohde eli omenanröntti, mikä oli a) väärässä paikassa (sekajäteroskiksessa) ja mikä vielä pahempaa, niin b) harmillisen huonosti syötynä.


Tuosta omenasta ja sen hiukan paremmin syödystä kaverista olenkin antaumuksella motkottanut. Olen muksuille sanonut, että jos ei jaksa syödä omppua tai muuta hedelmää kokonaan eikä heti tajua ottaa puolikasta, niin jättäköön lautaselle tai tuokoon minulle jos olen kotona. Mitä vain, mutta noin ei saa ruokaa haaskata, eikä varsinkaan sekajätteeseen haisemaan. 

Tein jonkinlaisen uudenvuodenlupauksen, että yritän kiinnittää entistä enemmän huomiota ruokahävikin välttämiseen ja yritän tuunata jämistä jotain uutta, koska (ainakin) meidän perheessä maistuu hieman nihkeästi sama ruoka toisen kerran. Välillä onnistun ja välillä en, kun ei aina arjessa jaksa funtsia ja olla niin ekologinen kuin haluaisi. Bokashiakin haluaisin kokeilla ja Facebookissa olen pitkään muiden onnistumisia seurannut, mutta vielä en ole saanut kokeiltua. Joko sinä olet kokeillut?


Kompostikuiviketta kävin silppuamassa sisätiloissa, raahaamalla silppurin risuverstaalle. Oli kyllä melko luksusta silputa risuja tuulensuojassa takan lämmittäessä takalistoa. 

Nyt verstas on suht siisti ja valmis vastaanottamaan tuoretta risua. Katselin tuota hakepussiin tökkäämääni risulintua sillä silmällä, että täytyypä taas kokeilla siivekkään linnun tekemistä. Liekö tullut tuosta tulesta Feniks-lintu mieleen. Täytyisi risutuolikin uudistaa ja kyllähän sitä mielellään tekisi muutaman linnun myyntiinkin.

Mukavaa viikonloppua ja maaliskuuta!

11. helmikuuta 2016

Blossom Peacock

Ostin ja istutin jättisuuren Blossom Peacock amarylliksen sipulin 6.11.2015. Sipulista kasvoi ensin puolimetriset lehdet ja vasta sitten jättimäinen kukkavarsi, missä oli 8 nuppua. Ensimmäinen kukka avautui 29.12.2015.


Kukka on kaunis, mutta itse kasvi sivulle kaatuvine lehtineen on hieman hankala pienen ikkunapöydän sipulikukka. Nyt viimeinenkin kukka on lakastunut ja odotan, että kukkavarsi nahistuu ennenkuin leikkaan sen pois. Sen verran kaunis on, että tämän yritän säästää ja kukittaa uudelleen.


Kenties täytyy ensi jouluksi keksiä tälle myös parempi suojaruukku. 

Ystävänpäiväkortti


Vilusteena ei isommin jaksa askarrella, mutta tällaisia nopeita ystävänpäiväkortteja sain tänään aikaiseksi. Olisimpa jaksanut jo eilen, sillä jouduin turvautumaan pariin ostokorttiin, kun ne piti saada eilen postin matkaan.


Sydämet syntyivät jämälankasta nopeasti: lenkkialoitus, 3 ketjusilmukkaa, 3 kaksoispylvästä, 3 pylvästä, 1 kaksoispylväs, 3 pylvästä, 3 kaksoispylvästä ja 3 ketjusilmukkaa. Ketjusilmukat kiinni aloitusrenkaaseen piilosilmukalla. Sydäntä suurentaakseni lisäsin reunoihin vielä kerroksen kiinteitä silmukoita. Lopuksi vielä aloituslenkin kiristys sekä lankojen päättely.

Korttipohjaan kiinnitin kakkupaperin  ja piparkakkureunuksinen pyörylän liimapuikolla. Sydän on kiinni pyörylässä parilla washiteippitotollolla. Toivottavasti pysyy, sillä en jaksanut lähteä verstaalle kuumaliimapyssyä hakemaan.

Näiden korttien myötä toivon hyvää ystävänpäivää myös Sinulle


7. tammikuuta 2016

Parempi lanka lapasissa

...kuin kaapissa pölyyntymässä. Vai mitä?


Kirjoneulelapasten teko sai minut taas innostumaan neulomisesta, minkä kanssa minulle tulee aina luovia taukoja. Tauot johtuvat välillä motivaatiopulasta (yleensä silloin kun täytyy purkaa työtä reilusti tai tehdä jotain muuta yhtä ärsyttävää) tai ranteiden kipeytymisestä. Tällä kertaa ranteet kestivät toistenkin lapasten neulomisen ja vajaasta kahdesta kerästä mustaa Huopasta syntyivät nämä pakkaskintaat.

Pituutta kintailla oli ennen pesukoneessa käyntejä muistaakseni 44cm. Silmukoitakin oli 44 ja miehen lapasmittojen mukaan neuloin. Kuvankin otin, mutta kännykän muisti täyttyi ja osa kuvista meni jollain tapaa rikki. Edit 11.1.2016 lisätty kuva lapasesta ennen huovutusta.


Lapaset kävivät pesukoneessa kaksien farkkujen ja yhden ison pyyhken kera pyörimässä kaksi 40 asteen kirjopesua. Ensimmäisen pesun jälkeen olisivat olleet passelit isoon miehen käteen, mutta koska oma "isokäsi" ei lapasia osaa käyttää, niin laitoin uudelleen pyörimään. Tälläkään kertaa en ommellut tai laittanut lapasten sisään mitään ylimääräistä, mutta toki pesujen välillä venyttelin muotoonsa.

Olen tehnyt Huopasesta (ja Purostakin) vuosien varrella monet pesukonevanutetut lapaset, mutta tähän asti olen käyttänyt pesussa jotain nestemäistä pesuainetta. Olen kuitenkin ollut jo vuosia Allegron tyytyväinen käyttäjä, enkä halunnut enää "sotkea" pesukonetta normiaineilla, joten päätin kokeilla miten Allegrolla huopuu. Ja hyvin huopui.


Jo neulomisvaiheessa näin mielessäni, että lapasiin tulee valkoiset lumihiutaleet. Viime talvena minulla oli lumihiutaleinnostus ja löysinkin varastostani erilaisia hiutaleita. Tosin niitä oli kaikkia vain yksi kutakin ja kirja mistä katsoin virkatessani mallia oli kirjastokirja.


Sovittelin hiutaleita, etsin netistä lisää ohjeita yksinkertaisille hiutaleille ja yhden mukavan löysinkin. Virkkasin samaa hiutaletta erilaisista langoista, yksinkertaisista ja kaksinkertaisista. Lopulta jopa fanttilangsta, mutta koska se ei liity näihin lapasiin mitenkään, niin ei siitä sen enempää.


Bambinolankahiutaleet ovat hienoja ja pörröisen herkkiä, mutta ikävä kyllä väriltään luonnonvalkoisia. Halusin lapasista kunnolla musta-valkoiset, joten siirryin ikivanhan tiesminkä puuvillalankanöttösen kimppuun. Virkkasin siitä pari hiutaletta ja virkkasin niiden reunoihin ohuemmalla Kotiväki Kartanolla vielä kiinteitä silmukoita.


Mallailua. Näillä mennään.


Jos lapasille ei olisi ollut akuuttia tarvetta, olisin yrittänyt virkata reunapitsiäkin itse, mutta oikaisin äidiltä lahjaksi saaduilla pitseillä. Käsittelin pitsin reunan alunperin nukkekotipuuhiin hankitulla FrayStayllä.


Pitsinauhan kuivuessa ompelin hiutaleet lapasiin ompelulangalla.


Pitsin kuivuttua asettelin sen paikoilleen ja ompelin kiinni.


Sitten pihalle pakkaseen testaamaan miten näpit pysyvät lämpiminä ja saako näillä mistään otetta.



Lämpimät kintaat tuli. Ei ehkä paksuutensa takia parhaat autoiluun, mutta tumput suorina hortoiluun sopivat oikein mainiosti. Pitäkäähän tekin itsenne lämpiminä! Itsellä tuottaa nyt vielä päänvaivaa sopivan päähineen löytäminen, kun pitkät hiukseni ovat yleensä jonkinlaisella nutturalla päälaella ja harva pipo tai muukaan mahtuu silloin päähän. Ehkä tämäkin asia vielä ratkeaa tai sitten täytyy varata aika kampaajalle ;)