27. heinäkuuta 2015

Pihan ruusut


Pihasta löytyy muutamia (=liian vähän) ruusupensaita. Yläkuvan Valamonruusun juurivesa on peräisin miehen mummolasta ja sen kukinta meinasi vallan lipsahtaa kuvaajalta ohitse. Kuvaamatta jäivät tänä kesänä myös Juhannusruusun, Suviruusun, Morsionruusun sekä Red Nellyn kukinnat. Tämä kuva Juhannusmorsian ruususta on muutaman kesän takaa.




Meinasin myös niin ikään myöhästyä punalehtiruusun kuvaamisesta, mutta onneksi yhdessä pensaassa oli vielä muutama kukka jäljellä. Tämä ruusu leviää hyvin siementämällä ja on siirtynyt juurivesoinakin moneen uuteen osoitteeseen. 


Nämäkin kaksi kasvoivat pihassa tänne muuttaessamme. Ylimmäistä olen pitänyt Mustialanruusuna ja alempaa metsäruusuna, mutta voin olla ihan väärässäkin. Hihkaisethan jos sinulla on näistä enemmän tietoa.


Näiden lisäksi löytyy yksinkertaista kurttulehtiruusua punaisena ja valkoisena, sekä muutama anopilta saatu Hansa -ruusu. Pohjantähtikin kasvaa liian kuivassa kituen metsän puolellä. Olen myös nimilapun perusteella ostanut Moje Hammarbergin, mutta se ei jostain syystä ole koskaan kukkinut. Pinkin neilikkaruusun tilanne täytyy vielä tarkastaa, mutta ensi näkemältä näytti hävinneen kilpailijoilleen (töyhtöangervo sekä ruttojuuri).

Melkein kaikki pihan ruusut kasvavat hieman vaikeutetuissa olosuhteissa rikkojen ja muiden kasvien keskellä, mutta ruusujen kasvuolojen parantaminen ei mahdu tämän kesän suunnitelmiin. Tulevina kesinä osa ruusuista muuttaa paikkaa ja onhan täällä lääniä uusillekin ruusuille, kunhan eivät mitään hienohelmoja ole. Ruusut olisi mukava saada istutettua heti oikeille paikoille, ettei tarvitse sonnustautua siirtopuuhia varten haarniskaan.

Pidempään on ollut mielessä listata kaikki pihan kasvit ja aloitin listan tekemisen tänä iltana. Vaikka tuntui, ettei ruusuja montaa ole, niin löytyihän niitä varmuudella 14 kappaletta, mikä on puutarhahörhölle tietysti aika olematon lukema ja minulla on epäilys, että luku voi lähivuosina vain kasvaa.

Lopetellaan ehdottomaan suosikkiini, kirjoapteekkarinruusuun, mikä rentokasvuisena rötköttelee pölliportaiden viereisellä kivimuurilla ja kaipaa selvästi lisätukea. Täytyypä sellainen hänelle järjestää, että pääsee paremmin nauttimaan näistä kauniista kukista.

25. heinäkuuta 2015

Kelloja

Kiersin kuvailemassa kellokukkia sadepäivän iltana 22.7. Vuohenkello näyttää mystisesti kadonneen, vaikka sen pitäisi olla pomminvarma riesa, ja kadonneisiin lasketaan niin ikään myös pisamakello sekä Kent Belle.

Harakankello pihasta vielä puuttuu, mutta tässä kuvia muista kotipihan ja -tien kellokukista. Ensin tutut kissan- ja kurjenkellot, joista jälkimmäisestä löysin myös muutaman valkoisen ja kalpeansinisen yksilön. Ehkäpä sellainen pitää siirtää myös kukkapenkkiinkin?






Peurankellojakin löytyi vielä useammasta kohtaa, vaikka isäntä osan trimmasikin matalaksi. En muistanut, että minulla oli sitä myös valkoisena, vai onkohan tämä sittenkin joku muu? Muistan joskus istuttaneeni myös maitokelloa, mutta se katosi jo ensimmäisenä talvena eikä tämä kyllä siltäkään näytä. 


Näiden isompien lisäksi kallion kivikossa on nupulla jokin pieni kesäkukkana ostettu kello, mutta karpaattienekello se ei ainakaan ole. Täytyy muistaa käydä nappaamassa siitäkin kuva, kun alkaa kukkimaan.

Nämäkin miellän eräänlaisiksi kelloiksi, vaikka toki ihan eri sukua ovatkin, ja ovat hyvää vauhtia tekemässä pihassa uutta valloitusta. Ensimmäinen sormustinkukka putkahti esiin syreenimajassa mylläyksen jälkeen ja oletan sen olevan talon (vuodelta 1928) vanhaa siemenpankkia, kun en ole itse siemeniä kylvänyt enkä taimia ostanut. 


 Ensin oli tätä punaista ja nyt on valkoistakin.



Pilkuilla ja ilman.


Mukavaa lauantaiehtoota kaikille. Nyt lähden kohti nuotiopaikkaa, mikä keskeneräisyydestään huolimatta on kovassa käytössä. Ehkäpä makkaranpaiston ohessa ratkotaan perheen mölkkymestaruuskin. Mölkkypeli sahailtiin jonain kesänä suit sait heinäseipäistä.


23. heinäkuuta 2015

Pikkuprojekteja, numero 1


Olipa keskellä sivupihan ruohikkoa hankalasti ruohonleikkurilla kierrettävä iso kivi, minkä reunoissa kasvoi jos jonkinlainen rikka. Monta kertaa olen miettinyt mitä kiven kanssa tehdään, mutta ilman kaivuria se ei tuosta mihinkään nouse, joten pienen mietiskelyn jälkeen hain lapion ja ryhdyin hommiin. 


Lopputulokseen vaikutti myös toinen kohennuskohde. Etupihalla, portaanpielessä kuunliljat olivat kasvaneet turhan isoiksi ja päätin poistaa ne tuosta kokonaan ja korvata ne kivirajauksella.


Kivirajaus on kyllä vielä tekemättä, koska ne rajaukseen tulevat tiilet pitää ensin irroittaa toisaalta. Vähän hölmöläisen hommaltahan nämä pihapuuhani saattavat kuulostaa, mutta mieluummin teen pihaa vähän hitaammin euroa venyttäen. Näistä kuunliljapehkoista sain jakamalla mukavasti taimia ison kiven ympärille.


Ensimmäisenä iltana näytti tältä.


Aika monta kunnon murikkaa täytyi isoa kiven reunoiltakin kaivaa pois ja kyllä niitä maahan vielä jäikin. Yksi sopivasti kulmikas murikka päätyi lintualtaan jalustaksi. Koska avoin paikka ei välttämättä lintuja kiehdo, laitoin betonivatiin kirppikseltä löytyneen kalan.


Olisin halunnut laittaa myös reunanauhan, mutta maahan jääneet kivet estivät sen, joten yritän taistella ruohoa vastaan kanttaamalla ja kattamalla.


Olemassa olevaa maata paransin kompostilla. Kuunliljojen väliin upotin lisäksi ylivuotisia narsissien, krookusten ja helmililjonen sipuleita, mitä sain sopivasti ihan ilmaiseksi. Lopuksi laitoin päälle vielä oksasilppua. 

Ainoa ostotaimi istutuksessa oli keväällä hankittu riippapihlaja, mikä etsiskeli paikkaansa melko pitkään. Halusin pihaan riippapuun ja mieleni teki kovasti riippajalavaa, mutta valitisin lopulta varmemman vaihtoehdon.

Ihan kiva pieni väliprojekti isompien lomassa. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa kohdetta.

20. heinäkuuta 2015

Pionintuoksua


Viimein on tässäkin puutarhassa päästy nuuhkimaan ihanaisia pioneita. 


Naapurilta saatu kerrottu vaaleanpunainen (Sarah Bernhardt?) ja kaksi muutakin kerrottua ovat joutuneet nyökyttelemään sadekuurojen takia, mutta talon pihassa kasvanut pinkki (Karl Rosenfield?) onneksi seisoo ryhdikkäänä ilman tukea.



"Kaarlen" väriä on hieman vaikea saada kuviin oikeanlaisena, mutta tumma pinkki se on. Leikkasin eilen sateen maahan pieksämiä kukkia maljakkoon ja nappasin niistä portailla nopean yhteispotretin siinä järjestyksessä kun penkissä kasvavat. 

Oikealla oleva valkoinen "pussipioni" aloitti kukinnan jo reilu viikko sitten ja pudottelee tässä kuvassa jo terälehtiään. Alempana hieman aiemmin samasta nimettömästä pionista otettu kuva. 



Penkissä kasvaa myös toinen nimetön kermanvalkoinen pioni. En muista ostinko sen pussissa vai taimena. Sen nuput näyttivät jännästi vihertäviltä. Jotenkin on jäänyt mieleen 'Duchesse de Nemours', mutta nopean kuukkeloinnin tehtyäni en ole nimestä yhtään varma. Kaunis kermanvalkoinen pioni joka tapauksessa.


Pionit ovat kasvaneet tässä kohtaa vuodesta 2008 ja tämä kuva on otettu seuraavana keväänä.


Heinäseipäitä nojaili aluksi myös alppikärhö, mikä sai myöhemmin siirron toisaalle. Kyllä kärhökin (Hagley Hybrid) näemmä suostuu kasvamaan melkein kallion päällä, sillä tämänkään alla ei ole maata kuin max 30 cm.


Pihapuuhastelu jatkuu pikkuhiljaa ja (liian) monta projektia on taas yhtäaikaa kesken. Välillä tuntuu, ettei mikään valmistu. Silloin kannattaa keskittyä pieniin kauniisiin asioihin.


Pionit maljakkoon ja maljakko huvimajaan tuoksua antamaan. Majassa onkin vietetty monta haaveiluhetkeä kahvikupin kanssa puutarhaa katsellen.


Täällä puuhat jatkuvat ja toivottavasti jo ensi kerralla olisi jotain valmista näytettävääkin. Toki siihen väliin voi aina tulla muutama uusi projekti. Niinhän sitä pihapuuhissa tahtoo käydä. Tuoksuvaa heinäkuun loppua Sinulle.