30. maaliskuuta 2015

Kuusitaiset ja kylvöjä


Maanantaiaamu valkeni sateisena ja kellonsiirto teki ainakin koululaisten aamusta astetta ankeamman. Harmaata päivää vietin neulomalla harmaata villatakkia ja päivää piristi kaksi kuusitiaista.

Kohta ollaan jo huhtikuussa ja tein tänään lisää kylvöjä. Pääasiassa tuli kylvettyä kukkien siemeniä: riippalobeliaa, komealupiinia, salkoruusua, ahkeraliisaa, punapäivänkakkaraa ja kiiltomalvaa. Mielenkiinnosta laitoin multaan myös (vanhoja) parsakaalin siemeniä. Saapas nähdä mitä siitä tulee, vai tuleeko mitään, kun en ole koskaan sitä kokeillut. Lehtikaalin kylvämisen kanssa täytynee vielä malttaa vähän aikaa, varsinkin kun ei ole sille vielä edes kasvupaikkaa mietittynä.  


Kesäsisiin tunnelmiin pääsee onneksi puutarhaohjelmien kautta. Kai kaikki ovat jo Strömsön puutarhaan tiensä löytäneet? Areenastahan nuo löytyvät, mikäli jäi televisiosta katsomatta. Muuten en ole television vieressä juuri ollutkaan, joten saa vinkata muistakin ohjelmista jos niitä jo tulee. Nyt niitä ehtisi katsellakin Nyt kuitenkin tuonne räntäsateeseen ja kohti joogatuntia. Kivaa viikkoa!

27. maaliskuuta 2015

Kasvihuone


Olen aina haaveillut vanhoista ikkunoista tehdystä kasvihuoneesta, mutta sitä odotellessa sain vanhammiltani syntymäpäivälahjaksi pienen kennomuovisen kasvihuoneen keväällä 2012.

Kasvihuoneen paikaksi valikoitui vanha lasten hiekkalaatikon paikka, loivasti viettävän kallion päällä. Lattiana on isot betonilaatat ja sokkeli on pultattu niihin kiinni.




Ensimmäisenä kesänä kasvihuoneessa kasvoi tomaattia, kurkkua, viiniköynnös ja monta muutakin kokeilua. Viiniköynnös ikävä kyllä kupsahti toisena talvenaan, kun sitä ei tullut vietyä ajoissa kellariin talvehtimaan. Maahan sitä ei saa istettua, kun alla tosiaan on kallio.


Ulkopuolta täytyi pengertää kivillä ja samalla syntyi pieni multapotero yrteille. Portaaksi tuli kaksi hirrenpätkää ja pakollisiksi heinätupsuiksi istutin ruohosipulia.


Kasvihuoneen ohi menee pieni kivillä reunustettu polku. Polun ja kasvihuoneen välisessä, paikoin vain muutaman sentin hiekkamullassa kasvaa unikoita, kärsämöä ja muuta ketokasvia. Ahomansikka saa rönsyillä minne haluaa, sitä en kitke pois polultakaan.


Kasteluvesi tulee pihakaivosta pumpulla. Vesi saa ensin lämmetä isossa muovisaavissa, minkä piilotin iki-ihanien vuorenkilpien taakse. 

Vuorenkilpeä on tässä pihassa paljon edellisten asukkaiden istuttamana, ja minä olen jatkanut perinteitä levittämällä sitä lisää ympäri pihaa. Se on kauniin vihreä myöhään syksyyn ja mikä parasta, niin se selviää missä vaan, jopa kallion päällä, kun vain saa juurakon ankkutoitua paikoilleen.



Talvella kasvihuoneeseessa on säilytetty puutarhakalusteita ja myöhään kukkineita kesäkukkia. Joskus sinne tulee vietyä lyhtykin.


Valitettavasti kasvihuone ei ole enää ihan noin nätin näköinen kuin noissa postauksen alkupään kuvissa. Kennomuovi on kerännyt pintaansa ja sisällekin kaikenlaista. Kennoja olen suihkinut kevyesti painepesurilla ja kyllä sillä ainakin levä lähtee. Lisäksi kasvihuonetta ovat koetelleet Eino ja Seija, moni muu puhuri. Viime talvena tyydyin vain keräämään ympäri pihaa lennelleet kennot talteen. Kennot on kyllä kiinnitetty ohjeen mukaisesti silikonilla ja kiinnityshakasilla, mutta eipä niistä paljon hyötyä isommissa puhureissa tunnu olevan.

Nyt maaliskuussa tarkastin irronneet kennot ja havaitsin, että monessa on taitoksia ja reunoista puuttuu palasia. Nopeaksi ensiavuksi otin "jessen". Teippasin sillä pitkien sivujen kennojen ylä- ja alapäät kehikkoon kiinni. Ne kennot, joihin ei riittänyt kiinnikkeitä tai miktä olivat pahiten kärsineitä teippasin kehikkoon myös reunoistaan. Eihän tästä mitään kaunokaista tullut, mutta toistaiseksi kennot ovat pysyneet kiinni ja saatoin siirtää risupajani tilapäisesti kasvihuoneeseen.


Pesun ja puhdistuksen jälkeen kasvihuoneessa olisi tänäkin kesänä tarkoitus kasvattaa pääasiassa tomaatteja ja ehkä takaseinustalla kasvihuonekurkkuakin, kun muksut siitä niin kovasti tykkäävät. Toki sinne pitää mahtua pöytä ja tuolikin, että sinne voi mennä kahvikupin kera haaveilemaan.

Hieman jo rämän korituolin piristin virkkaammalla sen päälle väriläiskän vanhoista t-paidoista. Pyllynaluseen upposi tusinan verran lasten pieniä, ei enää kierrätykseen kelpaavia t-paitoja. Ne t-paitojen osat, mistä ei enää kudetta saanut leikattua päätyivät taimien sitomiseen ja räteiksi.


Värikästä viikonloppua ♥

23. maaliskuuta 2015

Räntäsadetta ja perhosia






Maanantai, räntäsadetta. Muutama aste plussaa ja maassa loskaa. Ei mikään kissanilma, enkä minäkään rohjennut kasvihuoneeseen risua vääntämään. Kävin kyllä sitä pikaisesti paikkaamassa, kun tuuli oli taas irrottanut siitä yhden kennon. Samalla nappasin nämä kuvat.


Harmauden vastapainoksi sopii muutama kuva viime viikkoisesta kierrätysaskartelusta. Tein pakkausroskasta perhosia ja kokeilin niihin kynsilakalla marmorointia.

Materiaalina perhosissa oli läpinäkyvä muovinen tuotepakkaus, mistä leikkasin ja taittelin kaksinkertaisia palasia, Palasiin piirsin vapaalla kädellä perhosia ja leikkasin perhoset irti.



Kynsilakalla marmoroinnista löytyy netistä niin monta ohjetta, joten kerron tässä vain sen verran, että kynsilakalla marmorointi tapahtuu vesiastiassa. Veden päälle tiputetaan kynsilakkoja ja marmoroitava esine upotetaan nopeasti veteen. Marmoroidut esineet nostetaan esim. leivinpaperin päälle ja annetaan kuivua rauhassa. 

Koska käytän kynsilakkaa suunnilleen kerran vuodessa, värivalikoimani oli kovin rajallinen, eikä näistä tullut niin värikkäitä kuin olisin halunnut.


Kynsilakka ja muovi kestävät myös pihalla, joten tällaisiä perhosia voisi liimata ovikransseihin. Tai kiinnittää rautalangalla vaikkapa virpomisoksiin. Nämä lensivät tänään herneenversopuskaan.

♥ Mukavaa alkuviikkoa ♥



18. maaliskuuta 2015

Kel onni on


Olen siirtänyt risupajan väliaikaisesti pihallamme olevaan pieneen kennomuoviseen kasvihuoneeseen. Normaalisti risuilen vanhassa AIV-rehusiilossa, mutta se on tiiliseinineen vielä todella kylmä, eikä sinne paista päiväkään kuin vasta myöhään iltapäivällä. Kasvihuoneen kevätsiivouksella ei ole vielä mikään kiire, joten siellä on hyvä vääntää risuja ja siivota vasta sitten.


Risunväännön lomassa katselin työvälinekopasta pilkottavaa vanhaa, ruosteista hevosenkenkää ja väänsin siihen kokeeksi puolalangasta sanan onni. Kiinniten onnen kenkään ja kuvien ottamisen jälkeen lisäsin ylös vielä toisen rautalangan, mistä onni nyt roikkuu luumupuussa. 


Keskiviikkoaamu alkoi jälleen aurinkoisena ja blenderi suristi ei-niin-kauniin-värisen, mutta ihan hyvän makuisen smoothien seuraavista aineksista: avocado, vähän ruskettunut banaani, Total 25 jauhepussi, raakakaakao (reilu rkl) ja vesi. Päälle ja joukkoon runsaasti kuorittuja hampunsiemeniä. Makean ystävä ehkä lisäisi sekaan vielä hieman makeutusta, vaikkapa hunajaa tai steviaa.


Nyt pihalle risujen pariin ja tunnustelemaan kuinka pitkään tällä pötkitään. 

16. maaliskuuta 2015

Lumikelloja ja kylvöpuuhia


Eilen sunnuntaina 15.3.2015 ensimmäiset lumikellot avasivat nuppunsa ja otin niistä kännykällä muutaman kuvan muistoksi. Kännyssäni on silikonikuoret, joten sen voi laittaa vasten maanpintaa ja ottaa kuvan ääniohjauksella, mikä löytyy ainakin android -puhelimista.

Muuten viikonloppu kului verkkaisesti kauppareissulla, urheilukisoissa, ikkunoita pestessä, kukkapenkkejä siistiessä ja neuloessa. Koska mullassa möyhiminen tekee ihmiselle hyvää, jatkoin sitä heti aamutuimaan kylvämällä lasten haluaman ruukkupaprikan. Vapaisiin lokeroihin sujautin lisäksi punalehtistä basilikaa, mitä kasvoi jo viime kesänä kasvihuoneessa. Nämä pikkukennot ostin Tigeristä eurolla ja nämä ovat yllättävän tukevia, joten eivät ole pelkästään yhden kevään ilo.



Tomaatit kylvin 10.3.2015 ja pelkäsin, että niille kävisi köpelösti, kun menin vahingossa "kastelemaan" niitä kylpyhuonesuihkeella enkä vieressä olleesta vesipullosta. Onneksi suihkeeni (Method) ei ollut sieltä myrkyllisemmästä päästä ja ilmeisesti se huuhtoutui mullasta vedellä pois, sillä eilen (15.3.) sain katsella kun pienet tomaattivauvat nousivat kumaraisina mullasta. Toistaiseksi on kuitenkin noussut vain 2/6 Chocolate Cherryä, mutta josko neljä  muuta olisivat vain vähän hitaampia heräämään?


Tänä aamuna (16.3.) useimmat ovat jo nostaneet sirkkalehtensä kohti aamuaurinkoa. Kohta nämä pitäisi kiikuttaa kohti autotallia, missä on vähän viilempi kuin täällä talossa.


Aion koulia tomaatit tuosta kennoihin ja niistä myöhemin puolikkaisiin maitopurkkeihin. Ja joka kerta aiempaa syvemmälle multaan. Sijoituspaikka näille tulee olemaan kasvihuone ja ylimääräiset taimet annetaan ystäville.


Tykkään enemmän kirsikkatomaateista, kuin niistä isommista. Nämä eivät mielestäni ole niin tarkkoja kastelunkaan suhteen, eli eivät halkeile kosteusvaihteluista niin paljon kuin ne isommat serkkunsa. Plussaa on sekin, että näitä tulee määrällisesti enemmän ja ovat minusta maukkaampiakin. Aika vähän näitä on loppujen lopuksi salaatteihin saatu, sillä muksut (ja minäkin) käydään napsimassa näitä suoraan kasvihuoneesta suuhun. 

Tämä paidanhelmakuva on vuodelta 2013, jolloin kasvamassa oli myös tätä "suklaatomaattia". Keltaiset ovat Golden Queen -lajiketta, minkä olen myös merkannut maistuvaksi, toisin kuin sitä ennen torilta ostetun keltaisen tomaatin, mikä oli jauhoinen eikä maistunut miltään. Kyllähän se harmittaa, kun paapoo taimia ja saa vaivanpalkaksi mautonta satoa, joten hyvät muistiinpanot olisivat siksikin tärkeitä.


Ja loppuun vielä aamun ajatus teepussista. Mukavaa viikonalkua sinulle. Loppuviikoksi on lupailtu takatalveakin, mutta ei anneta sen haitata. Jos tulee lunta, niin kaivetaan sukset esiin ja lähdetään hiihtämään. Oma hiihtokausi jäikin tänä talvena kovin lyhyeksi.


Every minute of laughter
prolongs life one hour.

Jokainen minuutti naurua
pidentää elämää tunnilla.

Pihapiirin lintuja 16.3.2015


Olen vienyt linnuille vieläkin talipalloja ja muuta ruokaa, koska yöt ovat olleet niin kylmiä. Mustarastas on jo loppiaisesta asti pyörinyt pihassa, mutta närhet ovat tulleet lähistölle vasta viime viikkoina. 




Kuvat nappasin makuuhuoneen ikkunasta. Nätti lintu närhikin, vaikka sen ääntely ei korvia hivelekään. 

Tiaisista ruokintapaikoilla on näkynyt vain tali- ja sinitiaista. Pyrstötiaiset poikkesivat kahtena päivänä, mutta sen koommin niistä ei ole havaintoa.

13. maaliskuuta 2015

Takapihalla


Olen nauttinut auringosta, haravoinut ja kärrännyt takapihalta pois kukkapenkin törröttäjiä ja kiloittain neulasia. Paljon on vielä tekemistä tälläkin puolella pihaa, mutta yleisilme on vähän siistimpi kuin viime viikolla.


Miehen inhokki ja minun suosikkikasvini vuorenkilpi näyttää kärsineen viime talvena aika tavalla. Tätä isolehtistä, vaaleanpunaisena kukkivaa vuorenkilpeä kasvaa pihassa monessa kohtaa ja tämä kallionreunan kasvusto näytti pahimmalta. Olen yleensä leikannut näistä keväällä pois kaikki repalaiset ja huonon näköiset lehdet ja hetken päästä kasvusto on taas kauniin vihreä uusine lehtineen. Ja mikä parasta vähän karsittuna kauniit kukatkin pääsevät paremmin esille.

Tältä pieneltä alalta tuli useampi kottikärryllinen tavaraa. Pöyhiminen kannatti, sillä seasta löytyi myös sähly-, tennis ja petanquepallo. Kanttasin reunan ja vielä pitäisi kärrätä puolivalmista kompostia noiden juurille.


Kompostia ja tuhkaa laitoin mutulla myös siistittyyn länsiseinustan tulppaanipenkkiin missä tulppaanit piippaavat jo lupaavasti. Toivottavasti piipoista kasvaa muutakin kuin lehtiä. Tuttu kitkemistaistelu nokkosen ja suopayrtin kanssa on myös aloitettu. Suopayrtti saisi tuossa kasvaakin (ja kyllähän se siinä pysyykin ellen myrkkyyn tartu) jos se pysyisi pystyssä eikä retkottaisi reunuksen yli haitaten ruohonleikkuuta. 

Ostin myös pussin siperianunikon siemeniä ja kokeilen sitä tuohon idänunikon kaveriksi. Aion vielä heittää sekaan myös pussillisen pioniunikon siemeniä. Muistaakseni karistelin paikalla kasvaneista pioniunikoista viime syksynä myös siemenet, mutta en tiedä jaksavatko ne enää tuon kompostikerroksen alta ponnistaa pintaan.


Seuraavaksi pitäisi käydä tämän useamman vuoden hoitamatta olleen kivipuron kimppuun. Rehellisyyden nimessä puron kiviä ei ole hetkeen kunnolla näkynyt ja paikalla alun perin kasvanut maatiassyysasteri näyttäisi aikovan valloittaa koko tilan. 


Korpipaatsamaakin pitäisi taas nuorentaa. Edellisestä kerrasta on kohta jo 10 vuotta ja pensas näytää kovin ränsistyneeltä. Oksasahani on vain niin tylsä ja puuaines niin kovas, etten saanut sitä vielä tehtyä loppuun.


Edelliset kuvat ovat siis kivpuron seudun siistimättömästä nykytilanteesta. Palataan kuitenkin hetkeksi ajassa taaksepäin. Muuttaessamme tänne vuonna 2000 tässä kallion reunassa kasvoi useamman neliön kokoinen alue syysasteria, minkä takaa puikkelehdittiin ruohonleikkurin kanssa kivien väleistä. Sen jälkeen alkoi pöheikkö, mihin mieheni rakensi vuonna 2002 pihavaraston. Muutama vuosi myöhemmin minä aloin kaivella syysasteriviidakkoa löytääkseni sen alta pienen kaatopaikan. Kaivaukselta kärräsin pois jätesäkkikaupalla puoliksi maatuneita kenkiä, säilyketölkkejä, rikottua arabiaa ja muuta rojua. 

Kun alue oli siivottu roskista, käänsin maan talikolla ja yritin poimia pois kaikki rikat ja asterinjuuret. Ladoin maasta esiintulleet ja pestyt kivet ostamani suodatinkankaan päälle puron muotoon ja istutin reunoille toisaalta pihasta kaivettuja perennoja. Ostamani kangas ei vain oikein sopinut paikkaansa, sillä huomasin, että siitä kasvoi läpi heinä jo ensimmäisenä kesänä. 

Myöhemmin laajensin nurmikkoa jatkumaan aitan vasemmalle puolen ja kasasin paikalta löytyneet kivet pieneksi muuriksi rajaamaan pihaa metsästä. Seuraavat kaksi kuvaa ovat keväältä 2006. Olkoon nämä muistuttamassa minua tulevan kesän hommista.


Eli kaikki kasvit täytyy nostaa sivuun ja putsata rikoista ja asterista. Syysasteria aion istuttaa enää korkeintaan maahan kaivettuun ämpäriin tai muuhun astiaan, sillä kyllähän se kaunis väripilkku on myöhään syksyllä, kun mikään muu ei enää kuki. Kivipuron aion tällä kertaa pohjustaa muovilla, sillä puron alkupäässä on metsästä tuleva oja ja sateiden aikaan kivipurossa virtaa vesi. Lisäksi puron loppupäähän täytyisi ehkä kehittää pieni lätäkkö, ellei puro sitten salaperäisesti vain katoa maan uumeniin. Alussa kivipuro jatkoi matkaansa rinnettä alas nurmikon keskellä, mutta se oli kovin hankala ruohonleikkauksen kannalta ja kivet otettiin jossain vaiheessa pois.


Nyt täytyy lähteä taas tunnustelemaan joko aurinko on karkoittanut pakkasen. Tänään täytyy poiketa risuverstaallakin pari risulintua vääntämässä. Lopetan kukkivan vuorenkilven kuvaan ja toivottelen kaikille piipahtajille oikein mukavaa viikonloppua!