3. joulukuuta 2015

Joulukuu


Joulutunnelma alkaa pikkuhiljaa löytää tiensä tähänkin tupaan ja muutamia koristeita sekä valoja olen laittanut esille. 



Blogin pito lienee ennen joulua melko vähäistä opiskelustani johtuen, mutta Instagramiin yritän päivittäin joulukalenterinomaisesti lisätä jotain sellaista, mikä saa sydämessä aikaan jouluisen läikähdyksen. 

Ihanaa joulukuuta jokaiselle vierailijalle

9. lokakuuta 2015

Pakkaset tuli


Pakkaset tuli, eikä enää tarvitse jossitella vihreiden tomaattien kanssa. Osan toin sisälle ja osa jäätyi kasvihuoneeseen kynttilävirityksistä huolimatta.

Huvimajan pelargoniat pelastin pakkasen kynsistä ja ne odottelevat autotallissa siistimistä ja kellariin vientiä. Vähän erikoisemmat pelakat saavat majailla talvensa keittiön ikkunalla. Tyhjiin ruukkuihin ja paleltuneiden kesäkukkien tilalle sujautin muutaman callunan.


Pakkasesta huolimatta pihassa ei vielä kovin syksyiseltä tai talviselta näytä, kun nurmikko ja osa puista on vielä kauniin vihreitä. Mutta ei tässä vielä talvea kyllä tarvitakaan, sillä hommia on vielä tekemättä, ja paljon.

Tämä keväällä aloittamani nuotiopaikan läheinen penger on vielä viimeistelemättä ja osa kasveista siirtämättä/istuttamatta. Tässä pari muutaman viikon takaista kuvaa keskeneräisyydestä.


Iso Golden Globe -pallotuija siirtyi tuohon ylempää pihasta pienestä kallionpainanteesta. Kasvien kasvuvoima on kyllä mieletön, sillä tuokin tuija oli kymmenisen vuotta sitten pieni pallero ja aiemman kasvupaikan kasvualustan syvyys oli vajaa 20 senttiä.

Tässä vielä sama alue toisesta suunnasta. Ylempänä olevan kivimuurin yläpuolella olevaan rinteeseen olen siirtämässä seppelvarpua toisen muurin päältä (koska haluan saada muurin kivet näkyviin). Rinteessä kasvualustaa on vain nimeksi, joten saapa nähdä onnistuuko siirto ja selviävätkö seppelvarvut noin kuivassa ja osin valottomassakin paikassa. Syyssateitakin vielä toivoisin, että siirrettävillä kasveilla olisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat siirtoon.


Alemmalle penkereelle olen istuttanut pääasiassa havuja ja muita happamaa maata suosivia. Syysvuokkoja ja viime jouluna saadun jouluruusunkin istutin. Nuotiokaarteen läheisen kasvualustan olen kalkinnut, sillä tuijat ja pensasangervot tykkäävät neutraalimasta maasta kuin muut alueen kasvit. Ria -mansikoiden olisi tarkoitus myös muuttaa parvekelaatikoista tuohon kaarteeseen.

Mukavaa lokakuista viikonvaihdetta kaikille piipahtajille. Talveen valmistautumista, sitähän se varmaan monella pihalla ja mökillä on. Lopettelen 29.6. kuvattuihin korentokuviin.


5. lokakuuta 2015

Vihreitä tomaatteja ja kaktuskurkkuja


Nappasin nämä kuvat kasvihuoneesta syyskuussa. Tomaattitertut retkottavat edelleen pääosin edelleen pääosin vihreinä ja kurkut ovat piikkisiä kuin kaktukset Toivottavasti kurkun-siemenpussi on vielä tallessa, että tietää ensi kesänä laittaa jotain muuta lajiketta.



Vaikka sain tomaatit kylvettyä ajoissa, niin niiden laitto kasvihuoneeseen viivästyi liikaa. Osin kylmien säiden ja osin muiden kevätkiireiden takia. Tänäkin vuonna olin lisäksi liian optimistinen ja annoin tomaattien venyä liikaa ja tehdä liian monta raakileterttua.


Ensi vuonna yritän petrata ja saada taimet ajoissa kasvihuoneeseen. Lisäksi katkaisen latvan sekä poistan kukkatertut kolmannnen jälkeen. Kenties vaihdan myös normaalikokoiseen kasvihuonetomaattiin. Osasyy heikkoon satoon voi olla myös kasvihuoneen sijainti, se kun jää isojen puiden varjoon kuumimmaksi osaksi päivää.

Jos tämän kesän kasvihuonepettymyksestä jotain hyvää haluaa löytää, niin taudittomuus ja ötökättömyys voisi olla se juttu. Tähän mennessä ei vielä yhtään harmaahometta eikä silmin havaittavia öttiäisiä. Liekö näiden pikku aurinkojen ansiota? Näistäkin näkee, etteivät ole liiaksi auringonvaloa tai lämpöä saaneet, kun eivät ole tuon isommaksi kasvaneet.


Muitakin hidastelijoita pihasta vielä löytyy. Vasta kesällä hankitut Ria -mansikat majailevat parvekelaatikoissa ja vitsinä olenkin maininnut, että tänä vuonna meillä taitaa olla joulupöydässä mansikkaa.



Makukin on Rialla ihan kohdallaan. Samoin muoto ja koko, vai mitä? Näiden on tarkoitus ensi keänä päästä nuotipaikan muurin päälle kasvamaan.


Sinikka -luumun ensimmäinen muutamaa luumua isompi sato saadaan tuhottua ihan vaan syömällä (jääkaapista), mutta vanhempien luumujen ja kriikunoiden sadosta saa kenties vähän hilloakin.


Omenoiden kanssa ei isommin tarvitse temppuilla. Huvituksen sato oli pientä, matosta ja rupista, mutta se kelpasi kyllä rastaille hyvin. No.. eipä tarvinnut kerätä omppuja maastakaan. Pihan vanha omenapuu teki vain muutaman omenan ja nekin tippuivat raakoina puusta. Muutaman piirakan sentään sain niistä tehtyä. Ainoastaan Syysjuovikas säästyi tuhoilta ja siitä saadaankin nauttia pikapuoliin, ellei ilmat nyt ihan talvisiksi heittäydy.

Yksinäinen kvittenikin ilahduttaa yhden hedelmän (vai marjan?) kera. Tämä kasvaa keskellä röyhähtänyttä perennapenkkiä lähes varjossa. Täytyisi varmaan kaivaa esiin tai siirtää aurinkoon, josko tekisi toisenkin keltaisen pompulan :)


Saapas nähdä kypsyykö enää mikään vai täytyykö jo antaa talvelle periksi. Kirpeitä syyspäiviä sullekin!

2. syyskuuta 2015

Ahdekaunokki ja kimalainen


Testailen miten kuvat näkyvät Erittäin suuri -valinnalla. Mukavaa keskiviikkopäivää jos satuit tänne poikkeamaan.

1. syyskuuta 2015

Satoisa Sikkola

Niin se vain vuosi etenee ja tänään on jo syyskuu. Minun kesäni ei kuitenkaan loppunut eiliseen, vaikka kalenterissa syyskuuhun siirryttiinkin. Ainakin säiden puolesta on vielä kesä, jopa parempi kuin kesäkuussa.


Toistaiseksi ainoa kirsikkapuumme Sikkola (koko nimeltään Sikkolan Kuulasmarja) tuotti tänä vuonna mahtavan sadon. Ei minulla tosin ole kokemusta kirsikan satoisuuksista entuudestaan, koska menneinä vuosina tämän puun sadon on voinut melkein laskea omissa sormissa ja varpaissa. Ja siitäkin määrästä linnut ovat aina ottaneet omansa. Rastaita on ollut tänäkin vuonna, mutta kyllä meillekin kirsikoita jäi ihan riittävästi vaikka emme mitenkään suojaa marjapensaita tai puita.


Suurin osa on popsittu suoraan puusta, mutta tänään ehdin kiikuttaa puun viereen A-tikkaat ja keräsin ämpäriin ne loput kelvolliset mihin yletin. Pussitin ja kiikutin herkut pakkaseen. 


Varmasti samanlainen mokoma hieman jo nahistuneita tai haljenneita jäi vielä puuhun ja elleivät linnut tai tuulehpuuska ehdi ensin, aion kerätä ja heittää ne mehumaijaan. 


Leikkasin puuta viime syksynä aika paljon, koska se oli kasvanut kovin toispuoleiseksi. Tämänkin kesän aikan puu on taas röyhähtänyt melkoisesti ja aion taas siistiä sitä, koska ei se näemmä pahaa tykännyt viime syksyn leikkauksestakaan.

Vielä pitäisi kerätä myöhemmin kypsyvät mustaherukat ja keksiä miten hyödyntää omenasatoa. Keskimmäisen lapset nimikkopuu Huvitus, mikä on tähän asti tuottanut hyvää omenaa, kantaa tänä vuonna rupista ja kovin pientä omenaa. Makukaan ei ollut ensimaistamalla kovin häävi. Onneksi sentään Syysjuovikas ja pihan vanha omenapuu ovat suurimmaksi osaksi säästyneet ruvelta.

Sadonkorjuuajan huomaa sisälläkin, kun keittössä alkaa lennellä niitä viheliäisiä pikkukärpäsiä. Tein niille taas coctailin, mihin ovat tervetulleita uimaan. Ellei tämä pikkukärpäsansa ole tuttu juttu, niin kerrotaan, että lasissahan on (omenaviini)etikkaa ja vettä sekä muutama tippa astianpesuainetta pintajännityksen rikkomiseen. 

Lasin päällä on tuorekelmua, mihin on pistetty muutama pikkukärpäsen mentävä reikä. Tein kuvan seoksen tein ja vajaassa vuorokaudessa juoma on jo houkutellut aika montaa, kuten kuvasta näkyy.


Täällä siis jatkuu sadonkorjuu ja loppukesästä nauttiminen! Pihan kunnostuspuuhissa on ollut luovaa taukoa, mutta eiköhän lapioonkin vielä ehdi tarttua, jahka saadaan nämä marjahommat alta pois. Mahtavaa syyskuuta sinullekin!

27. heinäkuuta 2015

Pihan ruusut


Pihasta löytyy muutamia (=liian vähän) ruusupensaita. Yläkuvan Valamonruusun juurivesa on peräisin miehen mummolasta ja sen kukinta meinasi vallan lipsahtaa kuvaajalta ohitse. Kuvaamatta jäivät tänä kesänä myös Juhannusruusun, Suviruusun, Morsionruusun sekä Red Nellyn kukinnat. Tämä kuva Juhannusmorsian ruususta on muutaman kesän takaa.




Meinasin myös niin ikään myöhästyä punalehtiruusun kuvaamisesta, mutta onneksi yhdessä pensaassa oli vielä muutama kukka jäljellä. Tämä ruusu leviää hyvin siementämällä ja on siirtynyt juurivesoinakin moneen uuteen osoitteeseen. 


Nämäkin kaksi kasvoivat pihassa tänne muuttaessamme. Ylimmäistä olen pitänyt Mustialanruusuna ja alempaa metsäruusuna, mutta voin olla ihan väärässäkin. Hihkaisethan jos sinulla on näistä enemmän tietoa.


Näiden lisäksi löytyy yksinkertaista kurttulehtiruusua punaisena ja valkoisena, sekä muutama anopilta saatu Hansa -ruusu. Pohjantähtikin kasvaa liian kuivassa kituen metsän puolellä. Olen myös nimilapun perusteella ostanut Moje Hammarbergin, mutta se ei jostain syystä ole koskaan kukkinut. Pinkin neilikkaruusun tilanne täytyy vielä tarkastaa, mutta ensi näkemältä näytti hävinneen kilpailijoilleen (töyhtöangervo sekä ruttojuuri).

Melkein kaikki pihan ruusut kasvavat hieman vaikeutetuissa olosuhteissa rikkojen ja muiden kasvien keskellä, mutta ruusujen kasvuolojen parantaminen ei mahdu tämän kesän suunnitelmiin. Tulevina kesinä osa ruusuista muuttaa paikkaa ja onhan täällä lääniä uusillekin ruusuille, kunhan eivät mitään hienohelmoja ole. Ruusut olisi mukava saada istutettua heti oikeille paikoille, ettei tarvitse sonnustautua siirtopuuhia varten haarniskaan.

Pidempään on ollut mielessä listata kaikki pihan kasvit ja aloitin listan tekemisen tänä iltana. Vaikka tuntui, ettei ruusuja montaa ole, niin löytyihän niitä varmuudella 14 kappaletta, mikä on puutarhahörhölle tietysti aika olematon lukema ja minulla on epäilys, että luku voi lähivuosina vain kasvaa.

Lopetellaan ehdottomaan suosikkiini, kirjoapteekkarinruusuun, mikä rentokasvuisena rötköttelee pölliportaiden viereisellä kivimuurilla ja kaipaa selvästi lisätukea. Täytyypä sellainen hänelle järjestää, että pääsee paremmin nauttimaan näistä kauniista kukista.

25. heinäkuuta 2015

Kelloja

Kiersin kuvailemassa kellokukkia sadepäivän iltana 22.7. Vuohenkello näyttää mystisesti kadonneen, vaikka sen pitäisi olla pomminvarma riesa, ja kadonneisiin lasketaan niin ikään myös pisamakello sekä Kent Belle.

Harakankello pihasta vielä puuttuu, mutta tässä kuvia muista kotipihan ja -tien kellokukista. Ensin tutut kissan- ja kurjenkellot, joista jälkimmäisestä löysin myös muutaman valkoisen ja kalpeansinisen yksilön. Ehkäpä sellainen pitää siirtää myös kukkapenkkiinkin?






Peurankellojakin löytyi vielä useammasta kohtaa, vaikka isäntä osan trimmasikin matalaksi. En muistanut, että minulla oli sitä myös valkoisena, vai onkohan tämä sittenkin joku muu? Muistan joskus istuttaneeni myös maitokelloa, mutta se katosi jo ensimmäisenä talvena eikä tämä kyllä siltäkään näytä. 


Näiden isompien lisäksi kallion kivikossa on nupulla jokin pieni kesäkukkana ostettu kello, mutta karpaattienekello se ei ainakaan ole. Täytyy muistaa käydä nappaamassa siitäkin kuva, kun alkaa kukkimaan.

Nämäkin miellän eräänlaisiksi kelloiksi, vaikka toki ihan eri sukua ovatkin, ja ovat hyvää vauhtia tekemässä pihassa uutta valloitusta. Ensimmäinen sormustinkukka putkahti esiin syreenimajassa mylläyksen jälkeen ja oletan sen olevan talon (vuodelta 1928) vanhaa siemenpankkia, kun en ole itse siemeniä kylvänyt enkä taimia ostanut. 


 Ensin oli tätä punaista ja nyt on valkoistakin.



Pilkuilla ja ilman.


Mukavaa lauantaiehtoota kaikille. Nyt lähden kohti nuotiopaikkaa, mikä keskeneräisyydestään huolimatta on kovassa käytössä. Ehkäpä makkaranpaiston ohessa ratkotaan perheen mölkkymestaruuskin. Mölkkypeli sahailtiin jonain kesänä suit sait heinäseipäistä.


23. heinäkuuta 2015

Pikkuprojekteja, numero 1


Olipa keskellä sivupihan ruohikkoa hankalasti ruohonleikkurilla kierrettävä iso kivi, minkä reunoissa kasvoi jos jonkinlainen rikka. Monta kertaa olen miettinyt mitä kiven kanssa tehdään, mutta ilman kaivuria se ei tuosta mihinkään nouse, joten pienen mietiskelyn jälkeen hain lapion ja ryhdyin hommiin. 


Lopputulokseen vaikutti myös toinen kohennuskohde. Etupihalla, portaanpielessä kuunliljat olivat kasvaneet turhan isoiksi ja päätin poistaa ne tuosta kokonaan ja korvata ne kivirajauksella.


Kivirajaus on kyllä vielä tekemättä, koska ne rajaukseen tulevat tiilet pitää ensin irroittaa toisaalta. Vähän hölmöläisen hommaltahan nämä pihapuuhani saattavat kuulostaa, mutta mieluummin teen pihaa vähän hitaammin euroa venyttäen. Näistä kuunliljapehkoista sain jakamalla mukavasti taimia ison kiven ympärille.


Ensimmäisenä iltana näytti tältä.


Aika monta kunnon murikkaa täytyi isoa kiven reunoiltakin kaivaa pois ja kyllä niitä maahan vielä jäikin. Yksi sopivasti kulmikas murikka päätyi lintualtaan jalustaksi. Koska avoin paikka ei välttämättä lintuja kiehdo, laitoin betonivatiin kirppikseltä löytyneen kalan.


Olisin halunnut laittaa myös reunanauhan, mutta maahan jääneet kivet estivät sen, joten yritän taistella ruohoa vastaan kanttaamalla ja kattamalla.


Olemassa olevaa maata paransin kompostilla. Kuunliljojen väliin upotin lisäksi ylivuotisia narsissien, krookusten ja helmililjonen sipuleita, mitä sain sopivasti ihan ilmaiseksi. Lopuksi laitoin päälle vielä oksasilppua. 

Ainoa ostotaimi istutuksessa oli keväällä hankittu riippapihlaja, mikä etsiskeli paikkaansa melko pitkään. Halusin pihaan riippapuun ja mieleni teki kovasti riippajalavaa, mutta valitisin lopulta varmemman vaihtoehdon.

Ihan kiva pieni väliprojekti isompien lomassa. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa kohdetta.