torstai 12. lokakuuta 2017

Puutarhurin kasvikorut


Valmistuin puutarhuriksi syyskuun lopulla ja halusin tehdä valmistujaistilaisuuteen hieman erilaiset ja luonnonmukaiset korut. Kaikki näissä käytetty materiaali on kerätty omasta puutarhasta lukuunottamatta tuota vaijeria ja kasvien alla olevaa keinonahkapohjaa.


Tein korut kaksi päivää ennen juhlaa. Käytössäni oli kukkien liimaamiseen soveltuva ns. kylmäliima, mutta mitään Floralifeä tai muuta haihtumisen estäjäsuihketta en näissä käyttänyt. Nyt, kun tekemisestä on kulunut jo kaksi viikkoa alkavat ruusunmarjat ovat ruttuisia, mutta vähintään viikon kaikki materiaali säilyi hyvänä sekä kaulakoristeessa että rannekkeessa. Sormus sensijaan ei kestänyt osumista takin hihaan kahta kertaa.


Rannekkeesta ei tullut ihan sellainen kun mielessäni suunnittelin, mutta pilkkopimeä sateinen puutarha ei enää houkuttanut hakemaan lisää materiaalia. Näistähän löytyy mehitähtiä, maksaruohoja, ruusunmarjoja, alppikärhön siemenpalleroita, marjaomenapuun marjaa, hortensiaa, idänunikon ja varjolijan siemenkotia, tammenterhoja, hiirenvirnan palkoja...


Harvemmin käytän korvakoruja, mutta nyt kallioltani löytyi niin kivat pikkumehitähdet, että liimasin ne korvakorupohjiin ja pistin korvaan. Nämä ovat myös säilyneet todella hyvin.


Nyt täytyisi vain keksiä, että mitäs nyt sitten tekisi. Tällaisia luonnonmateriaalikasvikoruja voisin ainakin tehdä lisää, jos jollakulla on kiinnostusta ja tarvetta. Mutta sitä ennen on kuitenkin hieman likaisempia lapiohommia tiedossa.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Kalevala CAL

Ensimmäistä kertaa olen mukana CALissa (crochet along) ja kyllä - olen koukuttunut erittäin vahvasti. Kalevala CALissa virkataan palapeittoa Kalevala eepoksen hengessä ja yhteisvirkkuu on osa Suomi100 juhlintaa. Peittopalasten virkkaus olkoon samalla myös minun tapani juhlia. (Virkkauksen lisäksi aion kyllä istuttaa ainakin yhden kuusen jonnekin pihaan paraatipaikalle).


Jos Kalevala CAL ei ole tullut eteesi vielä missään, niin kurkista Arteenin Kalevala CAL -sivuille, niin saat tietää mistä on kyse. Peitto on suunniteltu Menitan Lasse ja Pia langoille, mutta omaa peittoani teen tutusta ja helpommin saatavilla olevasta veljeslangasta ja Nallesta luonnonvalkoisena.

Aloitin projektin kyllä harmaalla langalla ja virkkasin sillä kaksi palaa, mutta päädyin sittenkin vaihtamaan väriä. Hiukan polttelisi myös aloittaa toisenkin peiton teko ja käyttää siihen jo useampi vuosi sitten kasveilla ja sienillä värjäämäni langat. Toki nuo langat eivät tulisi riittämään kuin korosteväriksi, joten niiden lisäksi pitäisi yhdistää esimerkiksi tummanharmaata lankaa. Mietintämyssy on päässä tämän asian suhteen, mutta laitetaan tänne blogiinkin muutama kuva siitä missä menen nyt. Palapäivitykset jatkuvat kuitenkin enimmäkseen Instagramin puolella.


Yllä olevassa kuvassa ovat esillä palat Kasvun ihme (kahdestoista pala) ja Ei ole Vuoksen voittanutta (kolmastoista pala). Alapuolella puolestaan on Joukahainen suossa. En ole ihan varma pelastanko Joukahaisen tuolta vielä ennen lopullista peiton kokoamista vai jätänkö hänet suon silmäkkeeseen.



Paloista kinkkisin minulle on tähän asti ollut Kalevalan meri ja kiittelenkin, ettei se ollut ensimmäinen pala. Olisi voinut helposti peiton teko tyssätä heti alkuunsa. Pohjan akka palasen teen uudestaan, sillä toisella tapaa, niin tulee omaan silmään nätimpi pala.

Palasista muutama on tullut kuvattua ulkona päivänvalossa, kuten Isotammi ja Väinölän viljavat vainiot.



Monesti palasen valmistuttua sää on kuitenkin ollut niin harmaa ja/tai sateinen, ettei valkoisen langan kanssa ole viitsinyt ulos lähteä. Kuvausassistenttina on useimmiten ollut kissa, kuten tänäänkin. Eläintenviikon kunniaksi toivottelen Sinulle Kettusen kanssa oikein mukavaa viikonlopun jatkoa ❣