keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Talon historiaa

Flunssa pakotti petiin ja ajattelin kuitenkin yrittää hetken istua tuolilla ja viimeistellä tämän jo luonnoksena olleen jutun.

Talomme on valmistunut vuonna 1928. Talon historiasta ei ole juurikaan muuta tietoa, kuin se mitä löytyy Suomen maatilat -teoksesta sekä oman kylän historiikista mainintoina. Suomen maatalousmuseo Sarka on digitoinut maatilamatrikkeleiden 1930 -luvun aineistoja ja seuraava katkelma ja kuva ovat peräisin Sukutilat webissä -tietokannasta.
"Pinta-ala 103,35 ha, josta puutarhaa 0,03, peltoa 34, laidunta 0,85, metsämaata 68,02 ja joutomaata 0,45 ha. Pellot tasaisia savi- ja multamaita. Vapaa viljelys. V. 1929 oli 2 ha ruista, 4 kauraa, 1 ohraa, 0,5 perunaa, 0,15 pellavaa, 0,4 juurikasveja, 23,95 heinää ja 2 ha kesantoa. Talouskeskus viljelysten päässä. Kaikki rakennukset puusta. Päärakennus (6 huon.) v:lta 1928. Kotieläimiä: 3 hevosta, 12 lehmää, 1 sonni, 4 sikaa, 2 lammasta ja 15 kanaa. Karjassa pyritään LSK-rotuun. Myydään viljaa, maitoa, munia, perunoita ja rehuja Poriin ja paikkakunnalle. Hoidettu havumetsä."
Talomme 1930-luvun alussa kuvattuna. Kuvan lähde Suomen maatilat ja Sukutilat webissä

1965 taloa modernisoitiin ja siihen asennettiin nykyaikainen öljykeskuslämmitys. Samalla taloon lisättiin myös sisävessa sekä sauna/suihkutilat, joten myös porakaivo ja juokseva vesi on toteutettu samoihin aikoihin.


Isosta keittiöstä lohkaistiin horminurkka pannuhuoneelle ja aulasta pieni siivu vesivessalle. Vanhan keittiön ilmettä voi vain arvailla näiden lastulevykaapistojen jälkeen. Väentupa muuttui sauna- ja pesutilaksi. Kaakeliuunit sa oneen kaakelimuuri on ikävä kyllä pelkkä koriste. 


Pihassa kaivellessani olen törmännyt ainakin kolmenlaisiin kaakeliuunin palasiin eli todennäköisesti lähes jokaisessa huoneessa on ollut jonkinlainen tulisija.

Jossain vaiheessa alkuperäinen pärekatto on vaihdettu konesaumattuun peltikatteeseen ja samalla pienet kattolyhdyt on poistettu. Niiden palauttamisesta haaveilen ja tulisihan niiden kautta pimeälle vintille valoakin. Lyhtyjen kohdatkin on helposti nähtävissä ruoteimia katsomalla.

Ostaessamme talon vuonna 2000, maata kiinteistöön kuului enää vajaa 2 hehtaaria. Olemme ilmeisesti talon neljännet asukkaat ja taloa 1970-1980-luvulla asuneet olivat tehneet mm. navetassa siivousta, eikä siellä ole enää jäljellä mitään vanhaa maatalon esineistöä, paitsi ylisten heinät. Myös kaikki piharakennukset purkukuntoista hirsinavettaa ja romahtanutt maakellaria lukuunottamatta on jossain vaiheessa purettu pois.


Navetan yliset näyttävät minusta upeilta, mutta ei tuonne valitettavasti uskalla kissaa painavampi edes astua. Voi tipahtaa alakertaan, missä sielläkään ei juurikaan uskalla liikkua, ettei yläkerta tipahda niskaan. Purkaminen ei kuitenkaan ole ihan mikään pikkujuttu. sillä navetalla on pituutta 22m. Haaveissani tuo tietenkin korjattaisiin, mutta takaseinän hirret ovat tosiaan läpihaperot. Ilmeisesti hirsi on lähtenyt hajoamaan karjakeittiön savupiipun ja katon saumasta. Elän kuitenkin toivossa, että jos ja kun tuo joskus puretaan, niin siitä saataisiin riittävästi hirsiä vaikka pientä saunamökkiä varten. Ja valmiiksi lahoavat voivat vielä palvella vuosia kasvimaan reunoina. Siihen asti täytyy pärjätä laudalla ja lavakauluksilla.


Historiasta on hyvä jatkaa vaikka keittiöremonttiiin. Nyt on kuitenkin pakko palata vaakatasoon, aurinkoista päivänjatkoa Sinulle näiden keittiökuistilla majailevien orvokin taimien myötä!


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kevätpäiväntasaus

Olisi ollut mitä mainioin sää leikata vanhaa omenapuuta. Tai pestä ikkunoita. Mutta kevätpäiväntasaus -aktiviteetit rajoittuivat flunssan takia vain pieneen kamerakierrokseen ja kuva-arkiston selailuun. Kasvihuoneessakin oli tänään liian vilpoisaa kahvitteluun. Tai oma vikahan se oli, kun jätti välihousut matkasta.


Kahtena viime yönä on ollut pakkasta 5-6 astetta ja jännäsin kasvihuoneeseen jättämieni kukkien (pari esikkoa, helmililjoja sekä jouluruusu) puolesta, mutta hyvin selvisivät. Kuten nämä lauantaina koristefillarin koriin laittamani pikkunarsissit.


Varjoisissa paikoissa on vielä lunta ja jäätä. Pähkinäpensaassa on jo pitkät norkot. Tontillamme kasvaa kaksi suht samankokoista pyöreähköä pensasta ja muutama pieni siementaimi on kellarissa talvehtimassa. Toiveissa olisi siis joskus saada kenties hieman satoakin. Lisäksi haaveissa siintää punalehtinen versio pähkinäpensaasta.

Keittiön ikkunan alla piippaa jo. Tulppaanit (ja nokkoset) ovat nousseet pontevasti kohti aurinkoa. Taas kerran pohdin mitä ihmettä tuon rohtosuopayrtin kanssa oikein tekisi. Ikkunan alusta on alkukesästä nätti tulppaaneineen, laukkoineen ja unikoineen. Sen jälkeen paikan valtaa suopayrtti (ja nokkonen), mikä jossain vaiheessa retkahtaa reunan yli ruohonleikkaajan harmiksi. Olen monta vuotta yrittänyt kitkeä molempia, mutta juuret menevät kivijalan alimmaisten luonnonkivien väleihin, eikä niitä saa sieltä millään pois. Tai millään saa, mutta en viitsisi käyttää sitä.


Kävin metsässä tarkastamassa lämpimimmät paikat, mutta sinivuokot uinuivat vielä talviuntaan. Niinpä palasin pihaan mietiskelemään tulevan kasvukauden pihapuuhia.


Alimmaisen pengerryksen toinen pää pitäisi saada viimein alulle. Muutama iso kivi on jo tuotu valmiiksi, mutta lisää isoja pystyy tuomaan vasta kun pelto kuivuu traktorin kestäväksi. Olen täyttänyt tuota kohtaa kaikenlaisella jämällä ja risulla jo monta vuotta, mutta kyllä tuohon vielä useampi kuutio maatakin tarvitaan. Alunperin tuossa kohtaa on rehottanut lähinnä paju, nokkonen, pujo jne. Niitä olen taltuttanut sanomalehdillä ja pahveilla sekä oksasilpulla.


Polkuun rajoittuva vasen reuna säilyy korkeudeltaan ennallaan, mutta oikeaa reunaa pitäisi nostaa noin puoli metriä. Etualalla on yksi Diabolo ja kottikärryjen vieressä on kolme norjan-angervoa ja niiden takana on perennoita ja marjapensaita. 

Kuvassa oikealla näkyvällä nurmialueella oli tullessamme monta kymmentä kituliasta ja äkämäpunkin vaivaamaa mustaherukkaa. Maa oli vesimyyrien ja pensaiden tyvien multausten jäljiltä ihan möykkyinen. Luonnollisesti myös nokkonen rehotti puskien seassa mukavasti. Oikea unelma ruohonleikkaajalle. 


Nyt haluan saada loputkin mustaherukat pois nurmikon keskeltä ja olen ajatellut sijoittaa niitä (uusia taimia) tähän kaarteeseen ja penkereelle. Pensaiden väliin tulisi maatuva kate (=sanomalehtiä, pahvia, haketta). Varjoisampaan vasempaan reunaan tulee perennoita. Hahmottelin aluetta nopeasti. Tuohon pään keskelle voisi sopia joku lehtipuu tai kapeahko havupuukin.


Enää ei tosiaan puutu kuin sula maa ja terve tarhuri tuohon huhkimaan. Ja ehkä täytyy kääntyä miesväenkin puoleen noiden isompien kivien kanssa. Mukavaa uutta viikkoa kaikille! Ja muistakaa osallistua myös arpajaisiin.